Kaitaliina, vierailu ja leivokset

 

Syksyllä tehtiin Katrin kurssilla lettiä. Silloin oli halloweenaika ja siitä sain idean liinan väreihin;) Nyt sitten jonakin päivänä keksin että voisin tikata ja kantata harjoituksen kaitaliinaksi. Olin jo miettinyt että sen voisi käyttää jonkin peiton takapuolellekin kun useimmiten niitä pitää koota muutamasta palasta koska tavallisen kankaan leveys ei riitä. Liina siitä kuitenkin valmistui ja sille löytyi jo paikkakin:)

Viikolla käytiin yhden päivän vierailulla ystävien luona. Onni ja Noomi tässä vähän miettivät ensin että oltaisiinko kavereita vai ei?

No, ehkä sitten kuitenkin voitaisiin ollakin;) Ja voisi olla helpompaa kun kuitenkin koko päivä tässä pihapiirissä viivytään:)

Ystävätär-rouva oli tehnyt mulle hienon muistokirjan yhteisestä ystävyydestämme vuosien varrelta joita on kertynyt 15 vuotiaasta asti. Vietämme hetken kuluttua merkkipäiviämme viikon välin kaikessa hiljaisuudessa:) 

Kirjan sivuilla on kuvia ja mietelauseita:) Ihan sanattomaksi menin kun hän antoi mulle tämän, niin kiva se on!

Ja kun Porissa käydään niin sammakkoleivoksia ostetaan;)

Jo lapsuudessani Sarpin leipomo näitä valmisti mutta vain vihreitä. Nyt oli tullut jo muitakin värejä ja toisille on laitettu aurinkolasit, uudistusta siis:) Hyviä ovat!

Trail Hike

 Viime vuonna kesän alussa Tilkkutarhan Minna laittoi faceen linkkivinkin Laundry Basket Quilts kesämysteeriin. Innostuin taas tietenkin:) 

Työhön valitut kankaat.

Suunnittelija oli valinnut ehdotukseksi muutamia erilaisia kangaspaketteja joista mysteerin voisi ommella. Yksi niistä viehätti kovasti heti ensikatselmuksella. Kaikkia paketissa olevia kankaita ei Minnan kaupasta löytynyt mutta valittiin sopivat tilalle ja mielestäni saatiin onnistuneet valinnat. Ainoastaan tuo keltasävyinen mietitytti mutta päätin rohkeasti kokeilla minkä vaikutuksen se tekisi.

 Mysteeriä tehtiin aika nopeassa tahdissa ja pinta valmistui kesän aikana.

Kesäkuvassa työn koko on 135 cm x 135 cm. Lisäsin ylä-ja alareunaan kapean ruskehtavan suikaleen ja leveän vihertäväkuvioisen ja niin sain työstä sopivan torkkupeiton kokoiseksi, pituudeksi tuli 170 cm.

Nimeäminen aiheutti ensin vähän päänvaivaa kun en oikein tiennyt mikä työssä olisi sellaista joka viittaisi jotenkin nimeen. Kun hetken asiaa hauduttelee ja pitää välillä taukoa niin sieltä se sitten vaan pätkähtää esiin:) Kangasnipun johon ihastuin nimi oli Trail Hike ja keksin että sehän olisikin oikein sopiva nimi myös työlle. Nimeä voi ajatella monesta näkökulmasta ja se on mielestäni oikein sopiva myös henkilölle jolle olen suunnitellut peiton antaa jos hän sen huolii;)

Aika vaikea on saada kuvatuksi kankaiden oikeita värejä. Tässäkin kuvassa ylä-ja alareunan vihertävät kankaat näyttävät kovin tummilta mutta alemmassa yksityiskohtakuvassa vähän enenmmän oikeanlaiselta.  

Tikkasin työn epätasaisin välein suorilla ompeleilla pystyyn ja vaakaan niin että välillä "suorat" ovat kuitenkin vähän aaltoilevia tarkoituksella:)

Reunakaitale on samaa ruskehtavaoranssia kangasta jota on työssäkin käytetty ja nimen kirjailin koneella pieneen kangaspalaan:)

Joulupukki toi mulle uusia kivoja kankaita. Mitähän niistä valmistuu se varmaankin selviää vuoden aikana;) 

 

Eräänä päivänä innostuin taas siivoilemaan kaappeja. Yhdestä laatikosta löytyi nämä kaksi vohvelikangaspyyheliinaa. Olen tehnyt ne äidilleni ja siskolleni varmaankin 45 vuotta sitten. Jostain syystä eivät olleet käyttäneet niitä ja jostain syystä ne ovat kulkeutuneet minulle takaisin;( 

Kun katselin pyyheliinoja niin huomasin että olen silloin osannut valita värejä hyvin toisiinsa sopiviksi, siis että ristipistot ja virkattu pitsi ovat samaa väriä:) Kiva juttu:) Pitsit olen virkannut silloin aika paksulla langalla. Jos nyt tekisin niin valitsisin ohuemman mutta aika hyvä on noinkin.

Pyyheliinat siirtyivät takaisin laatikkoon. Mikä niiden kohtalo sitten joskus onkaan?

Palttinajakkara, Sugaridoo-mysteeri ja kehyskukkaroita

Pitkästä aikaa päästiin tilkkutyökurssille:) Siellä me kaikki naiset ommeltiin ahkerasti ja melko hiljaisina maskit naamalla:) 

Nyt opeteltiin palttina-blokkia. En sitten millään meinannut ymmärtää tekniikkaa ja opettajaa oli pyydettävä avuksi ainakin kolme kertaa taisi olla enemmänkin. Onneksi oli apu lähellä:) Mietin että miten saan tehtyä työn valmiiksi kotona kun tuntui olevan niin hankalaa. Selvisin kuitenkin hyvien ohjeiden kanssa:) 

Jakkara on ollut alunperin anopin kampauspöydän istuimena. Siinä on pidetty päällä kalastajalangasta virkattua liinaa. Jakkara on ollut meillä eteisessä lipaston vieressä ja siinä Onnin kanssa on nautittu aamuisin ensimmäiset rapsutukset:) ennen lenkille lähtöä.

Yhteen jakkaran jalasta Onni kävi pentuna nakertamassa hammasjälkensä. Vaikka jalat nyt petsattiin tummemmiksi niin halusin että jälkiä ei lähdetä peittämään kokonaan ja ne kyllä näkyvät petsin alta:) Aikas kiva siitä tuli, sellainen mitä olin ajatellutkin:)

Sugaridoo-mysteeriin on kaikki rivit valmiina ja ompelinkin ne jo kiinni toisiinsa. Monesti olen sitä silmäillyt ja miettinyt onko kiva vai ei:) Ehkä kannattaa odottaa valmistumista tikkauksineen ja arvostella sitten vasta:):) Jokunen uusi tekniikka rivejä tehdessä tuli vastaan. Olivat kyllä mukavia tehdä vaikka tarkkuutta vaativia olivatkin:)

Yhtenä viikonloppuna sain tutustua minulle uuteen opettajaan kun ilmottauduin hänen kukkarokurssilleen. Mukava kokemus oli tämäkin:) Tukirautapussit tehtiin melko lailla samoin kun olen oppinut toistenkin opettajien kursseilla. "Istuvia" kehyskukkaroita en ole tehnyt aiemmin. Kivoja tehdä ja lopputulos kohtalaisen onnistunut. 

Pientä pörriäiskukkaroa pyydettiin ja toinen valmistui siinä samalla:) Palttinapinta näkyy kukkaroiden alla.

DMC- laatikosto

Mukava tuttavarouva oli kirppiskierroksellaan muistanut minut. Vaikka asumme aika kaukana toisistamme ja tapaamme vain muutaman kerran vuodessa se ei näytä haittaavan hänen muistiaan;) 

Laatikoston alkuperäistä tarkoitusta mietimme porukalla mutta asia jäi epäselväksi. Ymmärrän että ehkä langasta on kysymys mutta siihen se sitten jääkin:( Itse ajattelin järjestellä lokeroihin nappeja. Kerran vielä kokeilen josko mies ryhtyisi kaveriksi lajitteluun, kerran jo kyselin emutta ei oikein innostunut hommasta. Nappeja on kertynyt meille aika paljon ja saan ne kyllä itsekin järjestettyä mutta ajattelin että ehkä olisi mukava yhdessä niitä lajitella;)

Ko.rouva on kyllä aika kekseliäs ja taitava. Hänellä on kotonaan ja pihapiirissään paljon kaikenlaista mielenkiintoista katseltavaa:

Perhe vastaanottamassa vieraita.

Kivoja ideoita puutarhassa.

Fancy Forest- blokkeja on ommeltu täälläkin..........

....................... kuten niin monessa muussakin blogissa.  Blokkien ompelu on kyllä hauskaa ja helppoa, ohjeet ovat niin selkeitä että varmasti niistä saa selvän kuka tahansa:) Aikaa vievintä on mielestäni sopivien kankaiden etsiminen;) Niin...ja tarkkakin pitää olla;)

Pohjanmaan ystävärouva piipahti perheensä kanssa Helsingin reissulla meilläkin:)

Mukana oli taas minulle mieluista tuotavaa:) :) vanhoja nappeja hän oli kaivanut kätköistään:)

Näissä vanhoissa on vaan sitä jotakin:)

Kerran kyselin mieheltäni josko hän ryhtyisi kanssani purkittamaan nappivarastoani värien mukaan eri purkkeihin, ei innostunut:) Olisi vaan helpompi löytää tarvittaessa sopiva nappi jos olisivat jotenkin lajiteltuna. Ehkä teen sen joskus itse;)

Tyynyliina ja kakkuvati

Mieheni äiti on muuttanut rivitaloasunnostaan hoitokotiin pieneen huoneeseen. Sinnehän mahtuu vain välttämättömät tavarat ja huonekalut. Jäljelle jääneille tavaroille on pitänyt etsiä mahdollisia sopivia paikkoja.
Tämä kaunis tyynyliina löysi paikkansa sohvallemme.

Kakkuvadin anoppi on saanut sen 40v. lahjaksi vuonna 1961. Siis parin vuoden kuluttua vadilla on ikää 50 vuotta. Keskellä olevassa ympyrässä on kaiverrettuna anopin nimikirjaimet ja päivämäärä jolloin hän on sen saanut. Kakkupaperi on kahden lasin välissä. Vain muutaman kerran olen nähnyt kakkuvadin käytössä tärkeimmissä juhlissa. Kai siksi se on hyvin säilynyt.
Minusta se on aika hieno.
Pieni pöytäliina ja piironkikin ovat anopin kätköistä:)

Järjestelyjä

Tänään olimme anopin rivitaloasunnossa siivoamassa ja järjestelemässä tavaroita. Siis puuhaa vasta aloiteltiin, sitä riittää vielä moneksi päiväksi.
Sain mukaani tuon "jakkaran", vai mikä se on oikealta nimeltään? Kansihan on irtonainen ja sen sisällä on säilytetty käsityötarvikkeita. Taidan olla nykyään suvussa ainoa käsityön harrastaja ja ilmeisesti sen vuoksi myös jakkaran onnellinen omistaja. Mieheni isä on tehnyt sen aikoinaan työväenopistossa ja on ollut kovin mielissään aikaansaannoksestaan. Ensin ajattelin päällystää sen uudelleen, mutta päätinkin että annan sen olla alkuperäisessä asussaan. Yritän ehkä jotekin puhdistaa sitä, kovin likainen se ei ole mutta vuosien varrella pölyttynyt. Jakkaran sisältä löytyi vanhoja tilkkutöihin sopivia pitsejä ja muutama kangaspala.
Samalla reissulla ostin uuden tilkkutyölehden. Vaikka olenkin päättänyt että saksalaisia lehtiä en enää osta koska en ymmärrä kieltä, niin kuinkas taas kävikään, päälikannessa oleva hieno tilkkutyön kuva voitti ja sai ajatukset muuttumaan.........taas kerran:)

Kangasnukke

Työ tahtoo taas vähän häiritä näitä ompeluhommia. Kaffe Fasset-kankaista valmituva peitto valmistuu pikkuhiljaa. Aina välillä vaan jään katselemaan ompelusta, niin kovasti tykkään näiden kankaiden väreistä.
Löysin laatikosta kangasnuken. Olen tehnyt sen kansakoulussa, joten sen voi varmaankin jo laittaa kategoriaan: vanhan ajan muistoja:) Nukke ommeltiin koneella. Mekko kokonaan käsin. Narusta eroteltiin hiukset. Mekon ja hiusten nyörit kierrettiin kahdesta langasta. Nyt kun katselee nukkea niin huomaa, että tässä on harjoiteltu monia erilaisia käsityötapoja. Muistelen, että en millään meinannut jaksaa enää neuloa nukelle takkia, mutta äitini innokkaana käsityön tekijänä melkein vaati että se on tehtävä, vaikka sen neulominen olikin vapaaehtoista, muut osat oli kaikkien tehtävä. Neuleen pinnasta näkeekin että silmukat ovat sitten vähän epätasaisia.

Anopin kätköistä ....

...sain vanhoja nappeja. Kovasti ovat kaikki tummasävyisiä. Kuvassa vasemmalla olevia mietimme, olisivatko sodan ajan manttelista. Oikealla alhaalla olevia emme ymmätäneet mitä ovat, liittyvätkö jotenkin sukka-asioihin, jos joku tietää olisi mukava kun laittaisi kommenttia. Puulaatikkoakin pohdimme olisiko tehty sodan aikana. Nämä vanhat löydöt ovat aina mielenkiintoisia.

Anopin kaapista........

löytyi tällaisia. Ja hän antoi ne minulle.

Kangas on pellavaa. Hän ei itsekään tiennyt mitä nämä alunperin ovat olleet. Hän on aikanaan perinyt ne jostain. Arvelimme että ne olisivat olleet oviverhoina, ehkä. Paria näistä ei ole mielestäni käytetty lainkaan, muutama on reunastaan kulunut. Kuvio on mielestäni aika mukava ja olen jo muutaman kerran ottanut ne esille ja yrittänyt miettiä miten käyttäisin hyväksi mutta en vaan millään keksi.