Karuselli-torkkupeitto, väreilevä tyyny, patakintaat

 Väreilevä suikaletekniikaa opiskeltiin Katrin kurssilla. Malli näytti aika kivalta isonakin pintana kun kokeilin sitä puhelimen asettelutekniikalla...........

............päädyin tällä kertaa tekemään vain tyynyn:) Houkutus oli kyllä suuri aloittaa torkkupeiton ompelu mutta tällä kertaa otin järjen mukaan ajatuksiini ja muistutin itseäni kahdesta odottavasta tilkkupinnasta;)

Opiston kurssilla tehtiin patakintaita. Ensin ajattelin jättää tämän aiheen väliin mutta kun pengoin kankaitani niin tulin toisiin ajatuksiin:) 

Sain käytettyä näihin mukavasti pitkään kaapissa paikkaansa odottaneet aihekankaat:)

Tammikuussa aloitettiin Katrin kurssilla uuden peiton ompelua. Tämä malli olikin oikein kiva ommella. Katri oli käyttänyt omaan peittoonsa kirkkaita kankaita ja niistä varmaankin peitto oli saanut Sirkuspeitto nimensä. Opettaja neuvoi käyttämään joka kuvioon erilaista kangasta ja noudatin neuvoa:) Toki työn olisi voinut tehdä vain muutamalla erilaisella kankaalla mutta näin tehden sai hyvin jämäkangaslaatikkoakin vajaammaksi. Mitään ratkaisevaa tyhjennystä ei niihin kuitenkaan tullut koska osa kankaista on leikattu pitkästä palasta.

Työtä ommellessa kankaistani tuli mieleeni vanhanajan karuselli ja siksi annoin sen oman peittoni nimeksi. Kun kaveri näki peiton hänen mieleensä tuli Karnevaalikeksit. Sekin olisi ollut oikein hyvä nimi tälle peitolle.

Näillä kurakeleillä voi vaan muistella ihanaa lumista lenkkeilyä Onnin kanssa.

Tilkkuilijan neliöt

 Mulla on ollut kolme torkkupeiton tilkkupintaa odottamassa että saisivat vanun, takakankaan, tikkauksen ja reunakantin.

Syksyllä opiston kurssilla aloitettu peitto on nyt valmistunut. Siis nyt pitäisi olla kaksi peittoa odottamassa jatkokäsittelyä mutta niitä on taas kolme:) Tällä systeemillä odottavat ei näytä vähenevän:);)

Opettaja esitteli tämän blokkimalin idean muistuttavan virkattua isoäidin neliöt-peittoa. Kyllä lopputulos sitä mielestäni muistuttaakin. 

Peiton koko on 160cm x 190 cm ja annoin sille nimeksi Tilkkuilijan neliöt.

Työn takapuolelle tein yhden ison neliön piristämään muuten pelkästään mustaa pintaa. Mustassa kankaassa on vähän harmahtavaa joukossa mutta olisi mielestäni ollut kuitenkin liian synkkä.

Tikkaukseen olikin vaikea valita sopivaa lankaa kun työssä on monta väriä ja pohja on musta. Mustaa lankaa en halunnut laittaa blokkien päälle ja mitään väriä en halunnut mustan päälle:) Päädyin sitten savunharmaaseen "siimalankaan" ja hyvä valinta se olikin:) Alalankana käytin tummaa harmaata. Se erottuu mustalla pinnalla mutta ei mielestäni haittaa kun tikkaukset on tehty pitkiä suoria pysty- ja vaakasuuntaan niin takana ne näkyvät ruutuina.

Katrin kurssilla ommeltiin käsveska. Sen tein aiemmin valmistuneen tilkkupeiton jämäpaloista.

Käsveska on pienehkö, kivan kokoinen, leveys 28 cm ja korkeus suunnilleen saman verran. Sivuista lähtee pidempi hihna joten kassia voi kantaa myös olalla ja jos se ei ole täynnä tavaraa silloin yläreunan voi kääntää hauskasti etupuolen päälle.

Opiston kurssilla tehtiin hexagoneja ja ne kiinnitettiin pussukan kylkeen. Tykkäsin tehdä ja olin tyytyväinen lopputulokseen:)

Innostuin niin että pengoin varastostani joskus vuosia sitten tehdyt kirkkaamman väriset hexagonit ja tein niistä pienemmän pussin. No, sain hexagonit pois laatikosta ajelehtimasta mutta nyt ajelehtii yksi pussukka lisää;) Oliko tuo nyt sitten parempi vaihtoehto:)

Kuvasin pussukat vaan toiselta sivuiltaan vaikka hexagoneja on molemmilla puolilla mutta ne ovat melko samanlaisia.

Katriltakin saatiin uusi vekkipussukkamalli........

......ja niitä Onni tässä ylpeänä esittelee kun on vihdoinkin tehty oikeanlaisesta kankaasta:)

Nyt ei enää jaksa pussukat kiinnostaa, heh-heh:) 

Vaaleapohjaiset snautserikankaat sain joulupukilta ja kokeilin niistä vähän erilaisia pussukkamalleja:) Vaaleanpunainen on vuosia sitten hankittua ja tämä pussi lähtikin jo tyttökäppänälle:)