Kerronpa hauskan tapahtuman jouluvalmisteluistani.
Jouluaaton aattona paistoin kaksi imelletettyä perunalaatikkoa jotka olin laittanut alulle edellisenä päivänä kuten kuuluukin. Paistettuani laatikot annoin niiden jäätyä hetken pöydällä. Sitten laitoin toiseen vuokaa siihen kuuluvan tiiviin kannen ja toisen peitin foliolla kun siihen ei kantta ollut. Vein laatikot takapihan pöydälle jäähtymään ajatellen saavani ne näin nopeasti kylmiksi. Mieheni lähti jonkin ajan kuluttua iltasella pihalle lunta luomaan ja joulukuusta laittamaan kuusenjalkaan, hetken kuluttua hän tuli sisälle ja sanoi että toinen perunalaatikko on kaatunut. Lähdin katsomaan tilannetta ja kumossa vuoka oli ja folio terassin lattialla. Mutta ihmetytti, pöydällä oli laatikkoa vain parin ruokalusikallisen verran ja laatikon sisältöä oli vain puolet jäljellä? Noh, jääkaapissa oli vielä pussillinen perunoita, laitoinpa vielä uuden laatikollisen alulle, onneksi oli vielä aikaa:)
Seuraavana päivänä eli jouluaattona mies lähti taas pihalle, nyt valoisaan aikaan. Tuli hetken kuluttua sisälle ja kertoi että perunalaatikon kaatumisen ja sisällön häviämisen salaisuus on tainnut selvitä. Talon vierustaa pitkin oli paljon jälkiä jotka johtivat terssilta naapuriin. Heidän Nekku-koiransa oli haistanut hyvät tuoksut ja käynyt nauttimassa herkut:)