Sydäntyynyt, olkalaukku

 

Aina vähän jännittää kun pyydetään ompelemaan jotakin johon ei ole annettu ihan tarkkaa ohjetta minkälaista halutaan - onnistuuko tekemään toiveen mukaista:)

Nyt pyydettiin kahta tyynyä joihin toiseen tulee sininen sydän ja toiseen punainen. Onnistuinko? Kohta se selviää:)

Katrin kurssiaiheena oli suorareunainen laukku/pussukka ilman kaavaa. Pitkään on ollut jo haaveenani vaakamallinen pieni olkalaukku kun kaikki olemassa olevat on pystymallisia. Nyt sain sen mitä halusin:) Tämä oli kiva ja helppo tehdä. Sormet syyhyävät jo uuden ompelemiseen, se voisi olla kesäinen;) 

Syksyllä aloitettiin kurssilla kaleidoskoppia kolmella värillä. Pinnan olen saanut valmiiksi mutta vielä on monta vaihetta vastassa ennenkuin peitto valmistuu;)

Onni odottaa kovasti leikkikaveria ja se vaan kuvailee ompelujaan:)

Elizabeth Hartmanin eläimiä ja muumeja

 

Pikkulapselle pyydettiin tekemään peitto johon tulisi eläinten kuvia. 

Elizabeth Hartmanin hahmothan ovat juuri sopivia tähän tarkoitukseen:) Toivomuksena oli vielä että muutama muumikin mahtuisi mukaan. Kun ne eivät mielestäni sopineet eläinten joukkoon niin piti hetken taas mietiskellä miten homma etenee. Sitten keksin että laitankin ne takapuolelle ja kun ne yksistään olisivat olleet siellä kovin pieninä niin keksin että teenpä mukaan "muumitalon".

Peiton koko on 90x 117 cm

Ananasblokkia harjoiteltiin vuoden ensimmäisellä Katrin kurssilla. Ompelin mallilla ruokailuliinat koska arvelin niiden valmistuvan melko nopeasti verrattuna peiton tekemiseen;)

Peittoakin tekisi mieli tehdä perinteisellä ananasmallilla, oikein värikästä. Siihen saisi mukavasti käytettyä jo olemassa olevia kankaita. Voi olla että homma jää kuitenkin johonkin tulevaisuuteen. Nyt pitäisi tehdä pois keskeneräiset:)

Tänään on ollut mukava aurinkoinen päivä ja luntakin on vielä vähän pihassa. Kunnon talvea olen odotellut mutta sitäpä ei ole näkynyt:)

Peilitalo-ostoslaukku

 

Katrin kevään tilkkutyökurssit aloitetaan yleensä aina jämätilkkuprojektilla. Niin myös tänä vuonna. Jämäsuikaleita löytyy kaapista vaikka kuinka paljon mutta tähän Peilitalo-kassiin päätin käyttää pari vuotta saamaani kangaspakkausta. 

Tarkoituksena oli että suikaleet eivät kohtaisi toisiaan saumakohdissa ja hyvin tuo onnistui mutta olisin toivonut että epämääräisyyttä olisi tullut enemmänkin.

Useampia ompeluprojekteja on mulla nyt keskeneräisenä ja ne eivät tahdo edetä mihinkään ja syytä en oikein tiedä. Enkä yhtään tykkää tilanteesta. Yritän aina tehdä aloittamani työn valmiiksi ennenkuin aloitan uutta mutta nyt on ote päässyt lipsahtamaan:)

Tämän hienon talvisen kuvan otin 12.1.25. Nyt ei ole tietoakaan talvesta, harmi!