Pussukka, laukku, Noormarkun ruukki

 

Onnin kanssa lenkkeillessä käytän pientä olkalaukkua jossa kulkee mukana puhelin ja muut  lenkkeilyssä tarvittavat tavarat. Kuvan kaksi ylintä ovat vanhoja kulahtaneita, kovassa käytössä kun ovat olleet. Alin on uusin, samanlainen kuin vanhat. Malli on ollut hyvä tässä käytössä, miksi sitä vaihtaisi;)

Syksykauden Katrin tilkkutyökurssi on alkanut. Ensimmäisellä kerralla ompelimme maailmanpyöräblokin. Toisella kurssikerralla opetettiin liittämään se taskuna pussukan kylkeen. Samalla tyylillä sen voi tehdä pussin sisäpuolellekin.  Maalimanpyöräblokki on kyllä aika mukavan näköinen. Vähän kiinnosti tehdä blokki isompana ja eri värisillä kankailla. Niistä voisi tehdä vaikka torkkupeiton. Asia jäi kuitenkin pohdintaan;)

Onni sai tyttäreltä ja vävyltä Edinburghin tuliaisina hienon takin syyskylmille......

..........ja minä kauniita kankaita:)

Joulupukki toi minulle lahjaksi palapelin josta puuttui kaksi palaa ja yhdestä palasta oli kaksi kappaletta. Pukin apulainen laittoi viestiä asiasta pukin pajalle ja sieltäpä lähetettiin uusi peli:) Kyllä on hyvää palvelua pukin pajalla:) 

Nyt sitten kokoamaan uudestaan palapeliä. Tai etsiä puuttuvat palat. Luulen että ensimmäinen vaihtoehto on helpompi ratkaisu, ainakin mukavampi:)

Syyskuun alussa vierailimme ystäväpariskunnan luona. Teimme samalla päiväretken heidän kanssaan Noormarkun ruukkiin . Alue on aika suuri ja joka puolella siellä oli todella kaunista. Oli myös paljon omenapuita reittien varrella ja ne tuoksuivat ihanilta:) Päätimme että tänne tulemme vielä uudelleen koska epäilen että ihan kaikkea emme vielä ehtineet nähdä.

Ulkoilun ja ruokailun päätteeksi nautimme herkullista syntymäpäiväkakkua:)

Porkkanoista saatiin tänä vuonna todella hyvä sato. Joka päivä niitä on syöty eri tavalla valmistettuna. Onnikin tykkää höyrytetyistä porkkanoistaja niitä hän saa silloin tällöin pienen määrän herkuksi:)

Lieneekö hyvän sadon syy siinä että Onni piti siemenet lämipinä kylvövaiheessa;)

10 päivää Itä-Suomessa

 Vuokrasimme tänäkin kesänä asuntoauton kesäreissullemme. Viisi edellistä kesää olemme matkanneet Pohjois-Norjaan parin viikon reissuille mutta tänä vuonna olimme suunnitelleet että kävisimme tutustumassa Itä-Suomeen ja varsinkin sotahistoriallisiin kohteisiin. Listalla oli muitakin paikkoja joissa olisi kiva käydä jos aika sallisi.

Ensimmäinen yö oltiin Päihäniemessä. Tästä paikasta oli katsottu videoita kevään aikana ja kun se oli juuri sopivan ajomatkan päässä lähdöstä niin sinne poikkesimme.

Usean vuoden ajan olen toivonut pääseväni katsomaan Kummakiveä ihan livenä Siitä on ollut paljon kuvia somessa ja ne ovat herättäneet mielenkiinnon nähdä se luonnossa. Tähän astiset reissut eivät ole osuneet lähistölle mutta  tänä vuonna piti tehdä vain pieni poikkeama ja päästiin näkemään tämäkin ihme. Oikein kiva paikka olikin. Kivi on pienessä kanjonissa ja sekin lisäsi vielä tunnelmaa. Kivi sijaitsee Ruokolahden Syyspohjassa.

24 vuotta sitten puhuttiin paljon Ruokolahden leijonasta ja siinä se patsasteli ihan tien vieressä. Siis niitä oli useampikin, kaiketi kolme mutta me näimme vaan kaksi.

Möhkö on suomen itäisin kylä. Siellä on monenlaista toimintaa esim.arboretum, ruukki ja Öykkösenvaaran sotahistoriallinen alue. Kahvila Möhkön Manta joka on aikoinaan perustettu savottamiehille asuntoproomuksi ja myöhemmin kahvilaksi. Oikein hyvät pullakahvit siellä juotiin.

Tästä olikin hyvä jatkaa Suomen ja EU:n mantereen itäisimmälle pisteelle. Siellä oli tarkat ohjeet mitä sai tehdä ja mitä ei. Kuvia oli lupa ottaa ja muutaman otinkin mutta niitä ei saa jakaa ilman rajavartioston lupaa jos oikein ymmärsin. Paikalle oli tehty "terassi" ja penkkejä jossa voi ihastella maisemaa ja josta näkyi hyvin Venäjän ja Suomen rajatolpat. Ottamiani kuvia en uskalla tähän laittaa vaikka somea selatessani joitan kuvia sieltä näinkin. Lienevätkö pyytäneet luvan?

Taistelijan taival oli 1.5 km:n pituinen polku jonka varrella oli 13 taulua jossa sotaveteraanit kertoivat sillä paikalla olleita sotatarinoita. Tarinat olivat niin pitkiä että ei malttanut sillä hetkellä jäädä niitä lukemaan vaan otin kuvat tauluista ja luin vasta kotona. Rankaa tekstiä. Lisäksi siellä oli todella paljon hyttysiä joten niidenkään takia ei voinut jäädä pitkäksi aikaa paikalleen.

Polun varrella oli kaksi puuta kietoutuneet yhteen.

Jakokosken museokanavan pihassa oli vanha kahvila joka ei ollut enää käytössä. Pikkuisen alkoi sataamaan ja niinpä istahdimme katosken alle syömään kaupasta ostetut salaattimme. Sade taukosi ja pääsimme tutustumaan kanavaan ja sen ympäristöön. Huomattiin että sillan toisella puolella oli kesäteatteri ja siellä olikin parin tunnin kuluttua alkamassa esitys Ostereita yhdelle. Hetki mietittiin jäädäänkö odottamaan ja katsottaisiin esitys. Jatkoimme kuitenkin matkaa koska ilmakin vaikutti kovin epävakaalta ja katsomo ei ollut katettu.

Aikansa kun oli taas ajettu ja istuttu autossa huomattiin että Patvinsuon kansallispuisto lähestyy. Päätimme poiketa sinne vähän jaloittelemaan. Kolmen kilometrin Lakkapolku pitkospuita pitkin oli kiva kulkea. 

Yöpaikaksi löytyi kiva puskaparkki. Pitkällä päätieltä, paikka jossa ei ollut mitään lähellä. Pienen lammen (Keltainen lampi) rannalla kulki polku jonka varrella oli tämä metsäkirkko. 

Aamulla lähdin Onnin kanssa lenkille ja jäin ihmettelemään mikä pilkistää metsän keskellä. Piti sitten lähteä lähemmäs tutkimaan..............

............. karhuhan se siinä morjensteli. Onneksi oli vaan puinen sellainen;) Luulin että olemme paikassa jossa ei ole lähistöllä mitään mutta olihan täällä:) Kivoja yllätyksiä:)

Viisikon linja oli ihan yöpymispaikkamme lähistöllä ja sinne poikkesimme ennen matkan jatkumista. Valtavat panssariesteet löytyivät täältä.

Ruunaankoskella oli kaunis aurinkoinen aamu.

Siellä kiersimme kolmisen kilometriä pitkän Närelenkin jonka varrella oli myös metsäkirkko. Pysähdyin katselamaan ja mietin että olisipa joskus kiva osua kohdalle kun tällaisessa on toimitus meneillään. Varmasti omanlaisensa tunnelma.

Bomba-talon pihapiirin kahvilasta ostetut karjalanpiirakat olivat varmasti parhaat mitä ikinä olen syönyt.

Piirakat syötyämme lähdimme tutkimaan ympäristöä. Bomba-talon lähelle on rakennettu vuosina 2024-2025 Kalevala-kylä jossa on kuvattu Kalevala-elokuva, ensi-ilta oli elokuvateattereissa tammikuussa 2026. 

Kiivettiin pieni mäki ylös ja kun tämä paikka tuli näkyviin sanoinn oho. Oli kyllä hieno näkymä. Kuva ei taas kerro kaikkea mitä silmä näkee luonnossa.

Paikka on Rahasmäen louhos lähellä Tahkoa. Koko reissun aikana ei ollut löytynyt Onnista punkkeja ennenkuin täällä ja niitä olikin sitten kolme kappaletta heti kättelyssä. Onneksi olivat vielä eläviä ja saatiin ne hävitettyä.

Valamon luostari oli oikeastaan viimeinen kohde jossa päätettiin poiketa. Turisteja oli paljon liikkeellä, kolme linja-autollista ja pikkuautoja en laskenut mutta sanoisin että kymenittäin.

Käveltiin hautausmaalla ja sieltä löytyi Pentti Saarikosken persoonallinen hauta.

Lintulan luostariinkiin kurkattiin vielä matkan varrella. Aika vaatimaton oli verrattuna Valamon luostariin. Hiljaisuus oli kyllä täällä läsnä paremmin kuin paljon turisteja olevassa Valamossa. 

Lappeenrannassa käytiin vielä hiekkalinna-alueella. Sinne ei saanut viedä koiria paitsi sylissä kantaen. Pikainen kierros tehtiin ja todettiin että näyttäviä teoksia on tehty.

Lappeenrannan perinneruokaa Vetyä ja Atomia en ole koskaan maistanut. Kun nyt oltiin paikalla niin selvitettiin sekin asia, mitä ovat ja miltä maistuvat. Hyvää oli!

Kiva oli tämäkin reissu:) Sitten vaan miettimään mikä on suunta ensi vuonna:)