Kolmas kaitalerulla

Kohta alkavat syksyn tilkkutyökurssit - hyvä niin:) Olenkin ilmottautunut aika monelle kurssille joten ompelua on tiedossa! Siksi olenkin yrittänyt saada "pöytää tyhjäksi" ja vanhempia töitä pois alta jotta saa sitten rauhassa paneutua uusiin oppeihin.

Kaitalerullat ovat nyt työn alla ja kolmannen sain käytettyä uuteen torkkupeittoon jonka valmistaminen alkoi jo kevätkursilla. Malli on Katri-open suunittelema jalostettu lettimalli. 

Lähdimme viettämään kesäpäivää Loviisaan ja otin peiton mukaani ajatuksena että siellä voisi olla joku kiva kuvauspaikka ja olihan se; Linnake Bastion Ungern. Paikka oli kyllä kiva tutustumiskohde luontopolkuineen.

Vaaleat osat ovat myös pilkullisia kankaita kuten kaitalerullan värilliset mutta ne on leikattu metrikankaista.

Viime aikoina olen innostunut tekemään peiton taustapuoleenkin jotain kuvioita. Tässä on käytetty lettien reunoista jäänyttä leikkupaloja. Yhdistin ne toisiinsa ja niistäpä syntyi aika kiva neliö. Jotain se kaipasi mielestäni kaverikseen ja tähden sakaroilla sain pintaa täytettyä. Sakarat ovat myös jäännöspaloja lettien ompelusta.

Nonparelliherkku.

Nimeä peitolle pyörittelin ajatuksissani taas muutaman aamulenkin verran. Oikeastaan kaksi vaihtoehtoa jäi helposti jäljelle ja valitsin sen mikä ensin oli tullut mieleen työtä tehdessä.

Tikkaus on pitkällä pistolla suoria viivoja viiden sentin välein. 

Peiton koko on 160cm x 185 cm.

Onnikin nauttii kesästä uudella terassillaan rotta-kaverinsa kanssa.

Toinen kaitalerulla käytetty:)

Silloin tällöin on tullut ostettua kaitalerullia koska ne ovat niin kauniita:) Mitään muuta syytä hankintaan ei ole ollut;) Ei minkään näköistä ajatusta ostohetkellä mitä niistä valmistaisin:) Nyt olen ottanut tavoitteeksi ommella niitä ja monta kivaa ideaa kevätkursilla tulikin.
Ensimmäinen oli tämä aiemmin postaamani Ruusun sulle antaisin.

Toisesta kaitalerullasta valmistunut peitto sai nimekseen Monta porrasta matkan varrella. Kuvio ehkä näyttää enenmmän siksakilta mutta kun nimiajatus juolahti mieleen niin siinä se sitten oli!

Tummemman keltaisen ja vähän mustaa leikkasin kaitaleiksi rullassa olevien lisäksi niin työstä tuli sopivan kokoinen. Nyt kun katson valmista peittoa niin ajattelen että valitsemani keltainen olisi voinut olla astetta vaaleampaa niin ei pistäisi niin kovasti silmään valmiista pinnasta.

Harmaat ja mustat "portaat" on tikattu uomaan, sivu- ja kulmakolmioihin tein tuollaiset vähän koristeellisemmat kuviot:) Siinä käytin apuna Love Patchwork&Quilting-lehden mukana tullutta mallia.

Peiton takapuolen valmistin jääneistä pikkupaloista ja kahdesta eri sävyisestä harmaasta kankaasta. Kankaat sain juuri ja juuri riittämään kun tein sivuun vielä palkin rullan ylijäämäkankaista. Samasta syystä peiton tiedot oli laitettava sivupalkkiin:)

Tässä yhtenä päivänä selailin mainoslehtisiä ja vähän hymyilytti kun tuli tämä mattokuva vastaan:)

Uudet tyynyt keinuun

Viime syksynä Katrin kurssilla harjoiteltiin kulmat pois-blokkeja ja tehtiin näitä kukkia joille ei sitten heti minulla ollutkaan käyttöä. Jokusen kerran niitä olen katsellut kun ovat tulleet vastaan jotain etsiessäni ja ihmetellyt mitä niistä tekisin. 
Yhtenä päivänä sitten hoksasin;) Katselin ulkona olevaa keinua ja siinä olevia toppausten kanssa tulleita typerän pieniä tyynyjä ja siinähän se oli. Uudet tyynyt keinuun:) 

 No nyt on paljon parempi asettaa päänsä tyynylle päiväunien aikaan:)

Harjoittelin samalla erilaisia tikkauksia blokkeihin ja totesin että harjoiteltavaa kyllä vielä riittää:) Tässä ne kyllä nyt menettelevät ja oli kiva tehdä kun oli pienet pinnat käsittelyssä.

Kehyslaukku kummitytölle

Lähetin kummitytölle - joka on nyt aikuinen nuori nainen -yllätyksenä ompelemani kehyslaukun. Äitinsä kyllä avusti valitsemalla kankaan varastostani ja kuvaamalla minkä tyylisestä laukusta olisi tarve. Nyt kun sain viestin että laukku on kelpuutettu niin voin julkaista siitä kuvan:)

Tikkasin valkoisten ympyröiden välistä mustalla langalla suorat viivat pysty- ja vaakasuuntaan. Näin laukkuun tuli edes vähän "jotain" kun muuten se on niin simppeli. Pinta tuntuu käteen aika mukavalta ikäänkuin pikkuisen muhkuraiselta. Laukun sisältä jäi kuva ottamatta mutta siellä on yksi tasku puhelinta varten;)

Aamulenkin jälkeen Onni näyttää tässä mietiskelevän mitäs seuraavaksi tehtäisiin:)

Kaktusverho

Kodinhoitohuoneeseen on tehty kevään ja kesän aikana isohkoa remonttia, joten tietenkin ikkunakin sitten kaipasi uutta verhoa:)
Olen ommellut verhon muutama vuosi sitten myös ompeluhuoneen ikkunaan. Tein sen vuorelliseksi ja se on toiminut tosi hyvin, siis vähän kuin väriläiskänä huoneessa. Se on pääosin seinän edessä ja osittain tuuletusluukun päällä. Nyt sitten varsinaiseen asiaan tai ongelmaan. Kaktusverho tulikin suoraan ikkunan eteen. Olin suunnitellut ompelevani taakse saman vaalean kankaan jota on käytetty verhossakin. Tämäpäs ei käynytkään. Päivä paistoi takaa  niin että saumanvarat näkyivät läpi ja sitä en todellakaan halunnut!!! Nyt meinasi mielenkiinto hävitä tähän hommaan!! Hmm-mm. vaihtoehdoksi jäi laittaa tummepi kangas taakse ja se löytyi joskus värjäämistäni kankaista:) Mietin miltä tumma yksivärinen kangas näyttää ulkoapäin katsottuna mutta sekään ei haitannut kun kävin asian tarkistamassa. Ikkunan alaosaan on aikoinaan laitettu samennusta ja kangas ei näyttänyt yhtään hassummalta.

Verhon korkeus on 42 cm ja leveys 90 cm.

Kaktukset ovat Elisabeth Hartmanin Greenhouse - malleista. Vasemmalta Aloe, Cactus, Prickly (tästä jätin yhden osan pois jotta työstä tulisi sopivan korkuinen) ja  Flower.

Tämä kukkavihreys sopii minulle tosi hyvin. Olen ihan äärimmäisen huono saamaan minkäänlaista viherkasvia menestymään sisällä. Näille osaan antaa hoivaa sen mitä tarvitsevat:)

Näyttelyssä Virroilla

Eilen aamulla aikaisin suuntasimme auton nokan tuttavien luokse  pohjanmaalle. Vaihtoehtona oli kaksi reittiä joiden kilometrit olivat melko samat joten valinta oli tietenkin se jonka varrelle osui Virrat ja tilkkutyönäyttelyt:) 
Kerran aiemmin olemme tutustuneet Virtojen perinnekylään joten nyt sain keskittyä vain näyttelyihin ja muuhun tutustumiseen ei tarvinnut varata aikaa:)

Makasiini, jossa olivat Marita Lappalaisen kauniit työt esillä oli helppo löytää.

Nappasin vaan muutaman kuvan.

Onnin piti tulla katsomaan missä viivyn:)

Lilianin näyttelypaikkaa jouduinkin vähän etsimään mutta onneksi sen löysin. Olisin kohta jo kysellyt henkilökunnalta mutta sitten osui nuoli silmään joka osoitti paikan.

Voi miten ihania ovat kaikki laukut. Tykkäsin kovasti myös ylimmäisessä ja alimmaisessa kuvissa olevista seinävaatteista.

Ennen matkan jatkumista poikkesimme jätskille. Onni sai oman laktoosittoman jäätelöpallonsa joka maistui hyvältä mutta....

....halusi sitten syödä sitä lusikalla, maistui ehkä vielä paremmalta:)

Ruusun sulle antaisin

Tuo nimi tuli uudelle peitolle. Jostain se pätkähti päähäni enkä lähtenyt miettimään mitään muutakaan nimeä. Varsinaisia ruusun kukkia ei taida kankaista löytyä mutta kukkia kuitenkin:)

Onni tässä pohtii että taasko pitää ihmetellä uutta peittoa.

En kyllä jaksa välittää.

Voitko uskoa ettei todellakaan kiinnosta vaikka käännät sen miten päin tahansa.

No huijasin, kyllä tämä pehmeä ja kiva on:) Voin ottaa tässä vaikka pienet päivänokoset:)

Kevään tilkkutyökurssilla otin työn alle kaitalerullat joita on tullut hankittua vuosien varrella. Tähän peittoon käytin niistä yhden ja vaaleat osat leikkasin erilaisista vaaleahkoista kankaista.

Monta aamulenkkiä Onnin kanssa sain tehdä ennenkuin pystyin päättämään miten tuon peiton tikkaan. Päädyin simppeliin tikkaukseen koska peiton mallikin on aika yksinkertainen. Siis suorat ompeleet blokkien molemmin puolin. Tykkään tuosta pienestä neliöstä joka muodostuu ompeleiden ja blokkien kulmaan:)

Muistin taas Tilkunviilaajan Tiinan vinkin nimilapun paikasta ja ideasta. Sen mukaan kiinnitin tiedot peitosta taakse vasempaan alakulmaan:)

Kankaiden värejä on jotenkin hankala saada kuvatuksi, tässä lähikuvassa ne ovat melko kohdallaan. Ehkä kirkkaus on luonnossa vielä syvempi.

Peiton koko on 140 cm x 170 cm.

Sitten seuraavan kaitalerullan pariin:)