10 päivää Itä-Suomessa

 Vuokrasimme tänäkin kesänä asuntoauton kesäreissullemme. Viisi edellistä kesää olemme matkanneet Pohjois-Norjaan parin viikon reissuille mutta tänä vuonna olimme suunnitelleet että kävisimme tutustumassa Itä-Suomeen ja varsinkin sotahistoriallisiin kohteisiin. Listalla oli muitakin paikkoja joissa olisi kiva käydä jos aika sallisi.

Ensimmäinen yö oltiin Päihäniemessä. Tästä paikasta oli katsottu videoita kevään aikana ja kun se oli juuri sopivan ajomatkan päässä lähdöstä niin sinne poikkesimme.

Usean vuoden ajan olen toivonut pääseväni katsomaan Kummakiveä ihan livenä Siitä on ollut paljon kuvia somessa ja ne ovat herättäneet mielenkiinnon nähdä se luonnossa. Tähän astiset reissut eivät ole osuneet lähistölle mutta  tänä vuonna piti tehdä vain pieni poikkeama ja päästiin näkemään tämäkin ihme. Oikein kiva paikka olikin. Kivi on pienessä kanjonissa ja sekin lisäsi vielä tunnelmaa. Kivi sijaitsee Ruokolahden Syyspohjassa.

24 vuotta sitten puhuttiin paljon Ruokolahden leijonasta ja siinä se patsasteli ihan tien vieressä. Siis niitä oli useampikin, kaiketi kolme mutta me näimme vaan kaksi.

Möhkö on suomen itäisin kylä. Siellä on monenlaista toimintaa esim.arboretum, ruukki ja Öykkösenvaaran sotahistoriallinen alue. Kahvila Möhkön Manta joka on aikoinaan perustettu savottamiehille asuntoproomuksi ja myöhemmin kahvilaksi. Oikein hyvät pullakahvit siellä juotiin.

Tästä olikin hyvä jatkaa Suomen ja EU:n mantereen itäisimmälle pisteelle. Siellä oli tarkat ohjeet mitä sai tehdä ja mitä ei. Kuvia oli lupa ottaa ja muutaman otinkin mutta niitä ei saa jakaa ilman rajavartioston lupaa jos oikein ymmärsin. Paikalle oli tehty "terassi" ja penkkejä jossa voi ihastella maisemaa ja josta näkyi hyvin Venäjän ja Suomen rajatolpat. Ottamiani kuvia en uskalla tähän laittaa vaikka somea selatessani joitan kuvia sieltä näinkin. Lienevätkö pyytäneet luvan?

Taistelijan taival oli 1.5 km:n pituinen polku jonka varrella oli 13 taulua jossa sotaveteraanit kertoivat sillä paikalla olleita sotatarinoita. Tarinat olivat niin pitkiä että ei malttanut sillä hetkellä jäädä niitä lukemaan vaan otin kuvat tauluista ja luin vasta kotona. Rankaa tekstiä. Lisäksi siellä oli todella paljon hyttysiä joten niidenkään takia ei voinut jäädä pitkäksi aikaa paikalleen.

Polun varrella oli kaksi puuta kietoutuneet yhteen.

Jakokosken museokanavan pihassa oli vanha kahvila joka ei ollut enää käytössä. Pikkuisen alkoi sataamaan ja niinpä istahdimme katosken alle syömään kaupasta ostetut salaattimme. Sade taukosi ja pääsimme tutustumaan kanavaan ja sen ympäristöön. Huomattiin että sillan toisella puolella oli kesäteatteri ja siellä olikin parin tunnin kuluttua alkamassa esitys Ostereita yhdelle. Hetki mietittiin jäädäänkö odottamaan ja katsottaisiin esitys. Jatkoimme kuitenkin matkaa koska ilmakin vaikutti kovin epävakaalta ja katsomo ei ollut katettu.

Aikansa kun oli taas ajettu ja istuttu autossa huomattiin että Patvinsuon kansallispuisto lähestyy. Päätimme poiketa sinne vähän jaloittelemaan. Kolmen kilometrin Lakkapolku pitkospuita pitkin oli kiva kulkea. 

Yöpaikaksi löytyi kiva puskaparkki. Pitkällä päätieltä, paikka jossa ei ollut mitään lähellä. Pienen lammen (Keltainen lampi) rannalla kulki polku jonka varrella oli tämä metsäkirkko. 

Aamulla lähdin Onnin kanssa lenkille ja jäin ihmettelemään mikä pilkistää metsän keskellä. Piti sitten lähteä lähemmäs tutkimaan..............

............. karhuhan se siinä morjensteli. Onneksi oli vaan puinen sellainen;) Luulin että olemme paikassa jossa ei ole lähistöllä mitään mutta olihan täällä:) Kivoja yllätyksiä:)

Viisikon linja oli ihan yöpymispaikkamme lähistöllä ja sinne poikkesimme ennen matkan jatkumista. Valtavat panssariesteet löytyivät täältä.

Ruunaankoskella oli kaunis aurinkoinen aamu.

Siellä kiersimme kolmisen kilometriä pitkän Närelenkin jonka varrella oli myös metsäkirkko. Pysähdyin katselamaan ja mietin että olisipa joskus kiva osua kohdalle kun tällaisessa on toimitus meneillään. Varmasti omanlaisensa tunnelma.

Bomba-talon pihapiirin kahvilasta ostetut karjalanpiirakat olivat varmasti parhaat mitä ikinä olen syönyt.

Piirakat syötyämme lähdimme tutkimaan ympäristöä. Bomba-talon lähelle on rakennettu vuosina 2024-2025 Kalevala-kylä jossa on kuvattu Kalevala-elokuva, ensi-ilta oli elokuvateattereissa tammikuussa 2026. 

Kiivettiin pieni mäki ylös ja kun tämä paikka tuli näkyviin sanoinn oho. Oli kyllä hieno näkymä. Kuva ei taas kerro kaikkea mitä silmä näkee luonnossa.

Paikka on Rahasmäen louhos lähellä Tahkoa. Koko reissun aikana ei ollut löytynyt Onnista punkkeja ennenkuin täällä ja niitä olikin sitten kolme kappaletta heti kättelyssä. Onneksi olivat vielä eläviä ja saatiin ne hävitettyä.

Valamon luostari oli oikeastaan viimeinen kohde jossa päätettiin poiketa. Turisteja oli paljon liikkeellä, kolme linja-autollista ja pikkuautoja en laskenut mutta sanoisin että kymenittäin.

Käveltiin hautausmaalla ja sieltä löytyi Pentti Saarikosken persoonallinen hauta.

Lintulan luostariinkiin kurkattiin vielä matkan varrella. Aika vaatimaton oli verrattuna Valamon luostariin. Hiljaisuus oli kyllä täällä läsnä paremmin kuin paljon turisteja olevassa Valamossa. 

Lappeenrannassa käytiin vielä hiekkalinna-alueella. Sinne ei saanut viedä koiria paitsi sylissä kantaen. Pikainen kierros tehtiin ja todettiin että näyttäviä teoksia on tehty.

Lappeenrannan perinneruokaa Vetyä ja Atomia en ole koskaan maistanut. Kun nyt oltiin paikalla niin selvitettiin sekin asia, mitä ovat ja miltä maistuvat. Hyvää oli!

Kiva oli tämäkin reissu:) Sitten vaan miettimään mikä on suunta ensi vuonna:)

Ompelukone on kyllä täällä surissut.............

 ..............vaikkakin melko rauhaisaan tahtiin. Kesälomaa on tainnut sekin pitää:)

 Kyse ei ole siitä etteikö tilkkutöiden ompelu kiinnostaisi edelleenkin. Aika on vaan vierähtänyt kaikenlaiseen muuhun puuhaan ja välillä ei mihinkään. Toisinaan on vaan istuskeltu keinussa ja pihaterassilla ja nautittu kesästä. Enkä oikein ole keksinyt mitä ompelisinkaan. No, kohtahan alkaa syksyn kurssit niin eiköhän sieltä taas saada mukavia idoita.Tämän vuoden kesäsäät ovat olleet minulle oikein mieleisiä. Viime vuoden liian kuumat helteet ovat puuttuneet, huraa!!

Onnikin on ottanut kesän rennosti:)

Sain viime jouluna joulupukilta kivan palapelin ja nyt kesän alussa aloitin sen kokoamisen.

Aikamoinen yllätys oli lopussa kun huomasin että palapelissä oli yksi ylimääräinen pala (näkyy yläkuvan oikeassa reunassa). Siis samanlainen jonka olen jo laittanut paikoilleen ja että pelistä puuttui kaksi palaa, näkyy alakuvassa. Vähän  harmitti! Kerroin asiasta joulupukille ja hän lupasi reklamoida firmaa josta peli on hankittu. Nyt vaan odotellaan saadaanko asiaan minkäänlaista vastausta:)

Sain tyttäreltä kaksi kukkaruukkua jotka olivat jääneet hänelle tarpeettomiksi. Niihin ostin tarjouksesta Marketat ja taakse istutin popcorneista heinät. Edulliset ja kivan näköiset niistä tulikin:)

Ompelin pöytäliinan .................

 ...........josta en tykkää yhtään!!

Epäilin jo blokit ommeltuani että tästä nyt ei tulekaan mieleistä. Päätin kuitenkin jatkaa että jospa kuitenkin........

Blokkimalli oli tilkkutyölehdessä. Jälkeenpäin miettiessä miksi työstä ei tullutkaan mieleinen syitä voi olla monia.

Työtä suunnitellessani oli tarkoitus että ompelisin blokkeija kahdesta sinisestä, kahdesta vihreästä ja oranssista ja ne olisivat sikin sokin pinnassa.

 

Suunnitteluvaihessa katselin että eipä käy ollenkaan alkuperäinen ajatus. Siis oranssit pois. Jäljelle jäi siniset ja vihreät. Niitäkin sekoittelin keskenään mutta eipä tullut mieleistä niinkään. Sitten pohditutti tuo sininen. Sekään ei oikein sovi silmälleni. Ainoa mitä tavoittelin ja mikä onnistui oli vaaleat ja ruskeat suorat.

Olisi ollut ehkä paras luovuttaa ja jättää blokit odottamaan jotain uutta ajatusta. Tai alunperinkin olisi voinut ommella paljon eri värisiä blokkeja ja niin saavuttaa se ajatus mikä alunpein oli mielessä.

Pöydän päällä olevassa osassa on ohut vanu ja roikkuvat reunat pelkkää kangasta. Pöytä on kivipintainen ja aina kun siihen laskee kahvikupin kuuluu kolahdus. Vanu pehmentää mukavasti ääntä;)

Tämä on nyt tässä. Olen kyllä joskus aiemminkin ommellut töitä jotka ei mielestäni ole täysin onnistuneet mutta tämä liina menee nyt kyllä siinä kategoriassa ihan kärkisijoille.

Liina on kuitenkin ulkona ja auringonpaiseessa ja aurinkohan haalistaa sitä melko nopeasti joten siitä pääsee eroon varmaankin aika pian;)

Uusi liina on jo tekeillä:)

Jos jäi liinan ompelusta vähän tylsä tunne niin kivaakin on ollut:)

Evolla käytiin kävelemässä pieni luontopolku. Onnikin tykkäsi!

Luontopolut on aina niin mukavaa piristystä päivään:)

Kehyskukkaroita ylioppilaille

 Kylläpäs sattui hieno ilma eilen valmistuneille, koulunsa päättäneille ja muille juhlijoille. 

Mekin saimme kutsun sukulaisen kaksosneitien ylioppilasjuhliin. Heti tiedon juhlista saatuani päätin tehdä heille kehyskukkarot joiden sisälle voi pujottaa setelin ja pienen kortin.

Mittasin tarkalleen minkä kokoiset kortit mahtuvat kukkaroihin ja pyysin tytärtä tekemään ne. Oikein sopivat ja kivat niistä tulikin:)

Ensin tein näistä toiset kukkarot mutta jäin miettimään onko kuitenkaan kivat. Ompelin vielä toiset ihan erityyppiset vaihtoehdot ja sitten vasta se pohdinta alkoikin:) Kummat olisi sopivammat tai mieluisimmat??? Kyselin mielipiteitä kavereilta ja perheeltäkin mutta asiasta ei tullut selvyyttä, oli niin monenlaista näkökulmaa:) Päätös oli kuitenkin tehtävä mutta arvaatko mihin päädyin;)

Sinikello-kansionpäällinen ja tähtipatalappu

 Kevään toiseksi viimeisellä Katrin kurssilla tehtiin sinikello-kukkablokkeja. Blokkia ommellessani en yhtään tiennyt mikä siitä lopuksi tulisi. Oikeanpuoleiseen blokkiin tuli pieni mittavirhe ja siksi piti tehdä toinenkin jotta sain sen kokoisen mikä ohjeessa annettiin:)

 Koska en halunnut että taas jäisi blokit laatikon pohjalle odottamaan mihin joskus päätyisivät niin oikein piti pohtimalla pohtia niille sopivaa käyttöä. Tulihan se ajatus sieltä lopulta. Huomasin että ohjekansiot ovat aika täynnä ja siinäpä se oli, uusi kansio käyttöön ja sille päällinen.

Vuosien aikana olen kerännyt yhteen kansioon malleja joita on tullut vastaan nettiä ym.selaillessa ja ovat sillä hetkellä tuntuneet siltä että olisi mukava joskus tehdä. Osa ohjeista ovat ajan saatossa "vanhentuneet" eivätkä enää ole näyttäneetkään kivoilta. Niitä olen hävittänyt pois saaden taas tilaa uusille idoille;)

Tämä  patalappumalli on kansiossa ollut todella kauan enkä edes muista mistä sen sinne olen napannut.

Nyt oli kuitenkin vuoro kokeilla sitä. Värivaihtoehtoja olisi kyllä vaikka millä mitalla ja olisi kiva kokeilla jotain muutakin. Jo aloittaessani tiesin että halusin kokeilla sinivalkoista vaihtoehtoa.

Vappuaattoaamuna oli aika pilvistä ja viileääkin kun Onnin kanssa kävimme lenkillä. Aamupäivällä aurinko alkoi mukavasti paistamaan ja Onni löysikin heti hyvän lekottelupaikan kurkkujen kasvatuslaatikon päällä:)