Sydäntyynyt, olkalaukku

 

Aina vähän jännittää kun pyydetään ompelemaan jotakin johon ei ole annettu ihan tarkkaa ohjetta minkälaista halutaan - onnistuuko tekemään toiveen mukaista:)

Nyt pyydettiin kahta tyynyä joihin toiseen tulee sininen sydän ja toiseen punainen. Onnistuinko? Kohta se selviää:)

Katrin kurssiaiheena oli suorareunainen laukku/pussukka ilman kaavaa. Pitkään on ollut jo haaveenani vaakamallinen pieni olkalaukku kun kaikki olemassa olevat on pystymallisia. Nyt sain sen mitä halusin:) Tämä oli kiva ja helppo tehdä. Sormet syyhyävät jo uuden ompelemiseen, se voisi olla kesäinen;) 

Syksyllä aloitettiin kurssilla kaleidoskoppia kolmella värillä. Pinnan olen saanut valmiiksi mutta vielä on monta vaihetta vastassa ennenkuin peitto valmistuu;)

Onni odottaa kovasti leikkikaveria ja se vaan kuvailee ompelujaan:)

Elizabeth Hartmanin eläimiä ja muumeja

 

Pikkulapselle pyydettiin tekemään peitto johon tulisi eläinten kuvia. 

Elizabeth Hartmanin hahmothan ovat juuri sopivia tähän tarkoitukseen:) Toivomuksena oli vielä että muutama muumikin mahtuisi mukaan. Kun ne eivät mielestäni sopineet eläinten joukkoon niin piti hetken taas mietiskellä miten homma etenee. Sitten keksin että laitankin ne takapuolelle ja kun ne yksistään olisivat olleet siellä kovin pieninä niin keksin että teenpä mukaan "muumitalon".

Peiton koko on 90x 117 cm

Ananasblokkia harjoiteltiin vuoden ensimmäisellä Katrin kurssilla. Ompelin mallilla ruokailuliinat koska arvelin niiden valmistuvan melko nopeasti verrattuna peiton tekemiseen;)

Peittoakin tekisi mieli tehdä perinteisellä ananasmallilla, oikein värikästä. Siihen saisi mukavasti käytettyä jo olemassa olevia kankaita. Voi olla että homma jää kuitenkin johonkin tulevaisuuteen. Nyt pitäisi tehdä pois keskeneräiset:)

Tänään on ollut mukava aurinkoinen päivä ja luntakin on vielä vähän pihassa. Kunnon talvea olen odotellut mutta sitäpä ei ole näkynyt:)

Peilitalo-ostoslaukku

 

Katrin kevään tilkkutyökurssit aloitetaan yleensä aina jämätilkkuprojektilla. Niin myös tänä vuonna. Jämäsuikaleita löytyy kaapista vaikka kuinka paljon mutta tähän Peilitalo-kassiin päätin käyttää pari vuotta saamaani kangaspakkausta. 

Tarkoituksena oli että suikaleet eivät kohtaisi toisiaan saumakohdissa ja hyvin tuo onnistui mutta olisin toivonut että epämääräisyyttä olisi tullut enemmänkin.

Useampia ompeluprojekteja on mulla nyt keskeneräisenä ja ne eivät tahdo edetä mihinkään ja syytä en oikein tiedä. Enkä yhtään tykkää tilanteesta. Yritän aina tehdä aloittamani työn valmiiksi ennenkuin aloitan uutta mutta nyt on ote päässyt lipsahtamaan:)

Tämän hienon talvisen kuvan otin 12.1.25. Nyt ei ole tietoakaan talvesta, harmi!

Maaritin salaisuustyö, joulupussit ja -lahjoja

 

Maaritin salaisuustyön neljäs osa ommeltuna.

 Enpä kyllä vieläkään osaa arvata minkälainen lopputulos tästä tulee:) Seuraavassa lehdessä se sitten selviää.

Muutamalle pienelle joululahjalle ompelin pussit. Ajatuksena että niitä voi käyttää muihin tarkoituksiin paketin avaamisen jälkeen. Paitsi nuo keskimmäiset ovat kyllä aika jouluisat. Voihan niihinkin säilyttää joulukoristeita tai mitä nyt mieleen tuleekin;)

Tytär oli tehnyt keramiikkapurkin joululahjaksi. Onnin mielestä siinä voitaisiin säilyttää hänen herkkujaan. Mielestäni se on kyllä aika iso siihen tarkoitukseen joten yritetään päästä sopuun mitä siihen laitetaan:)

Pojan kädentaitoja olivat joulukuusen koristeet. Yhteen niistä oli otettu malli tietenkin Onnista:)

Kyläilypaikassa Onni löysi itselleen mieluisan paikan:)

Marikki, Tähtöset, Tähdenlento ja olkalaukku

 

Syksyn viimeisellä kurssikerralla Katri antoi ohjeet meille tähän kivaan Marikki 15 cm:n kehyspussiin. Mallilla olisi voinut tehdä myös olkalaukun jos olisi valinnut kehykset joissa on lenkit olkahihnaa varten. Tällä mallilla oli tehty myös kauniita kukkaroita joissa etukaitele on eri kangasta kuin reunat, joissain oli käytetty myös tilkkupintaa keskipalassa. Omaani valitsin varastostani mielestäni kauniin kankaan jota olin suunnitellut käytettäväksi johonkin kivaan pussukkaan. Tämän kankaan hetki oli nyt:)

Joulukuun alussa kävin vielä Katrin kahden päivän jouluisella tilkkutyökurssilla. Huomasin että vaikka kaapissani on monenlaisia pikku- ja kaitaliinoja niin itsenäisyyspäivän väreillä ei löydy yhtäkään liinaa. Katrilla olikin sopivasti muutama liinamalli tähän tarkoitukseen ja kaapista löysin taas sopivat kankaat. Pääsinpä eroon monta vuotta vanhoista kankaista;) 

Tämä pikkuliina on nimeltään Tähtönen ja ompelin niitä kaksi kpl.

Tähdenlento-kaitaliinan tein samoista kankaista. Sopivat hyvin saman, anopilta perityn piirongin päälle vaikka ovatkin eri mallilla tehtyjä.

Tässä näkyvät kankaiden värit paremmin. 

Ehdinpä tehdä vielä pienen olkalaukun itselleni. Edessä oleva pinta on jotain vanhaa blokkia ja takaa laukku on musta. Ihan ei tullut sellainen kuin olin alunperin suunnitellut mutta eiköhän tuotakin tule käytettyä;)

Tämän vuoden ensimmäisessä Tilkkulehdessä oli Maaritin vinkki hukkapalojen käytölle. Kun noita paloja on kertynyt kaikenlaisia niin ajattelinpa ottaa vinkistä vaarin. Pintaa olen jo ommellut mutta muuten työ on vielä "vaiheessa". Joulun jälkeen on ehkä aikaa jatkaa tätäkin työtä;)

Onni on mielellään apukuskina:)

Sydämet syrjällään, talvi on tullut, Savottapolku

 

Sydämet syrjällään-malli oli uusi ohje Katrilla viime keskiviikon tilkkutyökurssilla.  Tällä mallilla saisi ommeltua vaikka kauniin pöytäliinan tai sitä voisi käyttää boordina. Mahdollisuuksia on paljon. 

Tällaisen 10 vuoden kalenterin olin nähnyt Leena Tervosen blogissa ja siitäkös taas innostuin hankkimaan itsellenikin samanlaisen:)

Halusin tehdä kalenterille päällisen ja nyt ei tarvinnutkaan miettiä minkälaisen tekisi kun uusi kurssiaihe oli juuri sopiva tähän:)

Eilen päästiin Onni-lumitassun kanssa tekemään talvinen aamulenkki. Lumi tarttui tassuihin kovasti ja monen monta kertaa pysähdyttiin rapsimaan suurempia kokkareita pois jotta matka jatkui taas ilman "nilkkapainoja". Reilun kolmen kilometrin matkaan käytettiin aikaa 10 min. enemmän kuin normaalisti;):)

Viime viikolla tehtiin mukava luontopolkureissu Evolla. 

Kiva oli viiden kilometrin reitti vaikka vähän kivistä ja juurakkoista oli matkan varrella kävelyä hidastamassa. Mutta eipä meillä ollut kiire. Kerran meinasin kompastua oikein kunnolla. Onnikin jäi ihmettelemään mitä siellä tapahtuu. Onneksi oli puita polun reunalla ja sain oksasta kiinni juuri ja juuri etten tömähtänyt maahan:)

Reitin lopulla pysähdyttiin juomaan kahvit termareista pienen mökin pihalle. Siinä istuskellessamme huomasin vanhan kannon nokassa kiveen maalatun linnun. Kiva idea jollakin oli jättää se tänne:)

Rusettiluistelua, Nallepurkki

Peiton koko on 140 x 175 cm

Rusettiblokki ei oikein koskaan ole saanut minua innostumaan. Kun jokin aika sitten  Pomada-blogin Saija kertoi blogissaan ompelemastaan rusetti-mallilla tehdystä kauniista peitosta minullekin syntyi ajatus kokeilla minkälaista syntyisi jos tuota kokeilisi. Saijan peitossa värit liukuvat kauniisti mutta itse tein yksinkertaisen, perinteisen version.  

Peittoa tikatessa mietin että valkoisen tilalla olisi voinut käyttää jotain mielenkiintoisempaa väriä tai useampia värejä. Suunnitteluvaiheessa olin miettinyt tämän valkoisen eikä sitä enää voinut tikkausvaiheessa muuttaa:):)

 

Joku laskuvirhekin tuli paloja leikatessa ja niin syntyi muutama ylimääräinen blokki. Kun laitoin ne taakse niin sain juuri ja juuri vaalean takakankaan riittämään;)

Sain taas käytettyä mukavasti jämäpaloja tähänkin työhön mutta kuten ennenkin olen todennnut, eivät ne loppuneet vieläkään.

Nimilappu vielä taakse ja peitto on valmis.

Pyysin tytärtä tekemään nallepurkin jonka halusin viedä kaverilleni muistoksi pitkäaikaisesta, vuosikymmenien, ystävyydestämme. Sittenpä piti miettiä mitä laitan purkin sisälle kun tuntui mukavammalta että sisällä olisi jotain kuin että se olisi ihan tyhjä.

 Jonkin aikaa oli kyllä pyöriteltävä älynystyröitä ennenkuin välähti. Tulostin vanhoja valokuvia joita on otettu vuosien varrella reissuistamme ja muista yhdessäoloistamme. Kiersin kuvat rullalle ja sidoin ohuella narulla putkiloiksi. Lisäsin jokaiseen kuvaan liittyvän jonkin kysymyksen ajatuksena että seuraavalla tapaamisella voitaisiin niitä yhdessä katsella ja mietiskellä saatiinko samanlaisia vastauksia. Purkki täyttyi kuvarullilla joita on n.50 kpl.

Nessebyn kirkko oli mielenkiintoinen paikka Norjan reissullamme. Aivan yksinään seisoi tuossa, ainoastaan meri oli lähellä.