Bargello-pussukka

Bargello-kaitaliinasta jäi muutama suikalepala. Niistä ompelin pussukan:) En halunnut jättää paloja lojumaan laatikkoon ja odottamaan tulevaa enkä malttanut poiskaan heittää.

Pussukan korkeus on 18 cm, leveys 23 cm ja pohja 7 cm.

Joulupukki toi mulle kivoja nimikointiin tarkoitettuja nahkaisia merkkejä. Vetoketjun päätyyn kiinnitin niistä yhden. Paketissa oli valkoisia ja ruskeita merkkejä myös isompiakin kuin tämä. Niitä tullaan varmaankin näkemään jatkossa ompelutöissäni. Samanlainen kuva on myös blogini tunnuksena sivugadgetissa.

Täytyypä yrittää olla tänä vuonnakin kiltti jos sitten jouluna saisi taas jotain yhtä mukavaa;)

Selaisin yhtenä päivänä puhelinta kun Onni oli vieressäni ja päätti että nytpä hän ottaa itsestään selfien:)

Bargello-kaitaliina

Tämän vuoden tilkkutyökurssi aloitettiin opettelemalla bargello-tekniikkaa. Mikäs sen mukavampaa, kiva ja monipuolinen tekniikka se onkin.

Työn kankaat ovat Tilkkutarhasta.
Liinan koko on 40 x 125 cm.

Kaitaliinan ompelulla oli hyvä aloittaa. Bargellon idea oli helppo ymmärtää ja perusversio valmistui nopeasti. Olen joskus Päivölässä Sannan kurssilla tehnyt kansion päällisen samalla tekniikalla mutta asia on päässyt jo vähän unohtumaan.
Nettiä selaillessa olen törmännyt bargellotekniikalla valmistettuihin toinen toistaan kauniinpiin töihin. Vaikeahan tuo tekniikka ei ole mutta värit pitää osata valita hyvin että kuviot tulevat sopivasti esiin. Yksi ajatus tällä systeemillä tehtynä jäi muhimaan mutta katsotaan nyt ehdinkö toteuttaa. Katri kertoi kevään tulevista aiheista ja siellä tuntui olevan monta mielenkiitoista ideaa:)

Maaritin salaisuustyön pinta

Salaisuustyön pinta on nyt valmis:) Eikä loppusuora häämötä vielä lähimainkaan.

Värit ovat kyllä vähän kirkkaammat mitä tämä kuva näyttää. Edellisessä postauksessa olen kuvannut työn "studiossani" jossa on parempi valo ja värit näyttävät oikeilta.
Reunakaitaleeksi valitsin saman turkoosin kankaan jota olen käyttänyt työssä muutenkin. Lisäsin siihen kolmiot jatkamaan valkoista kuviota jotta ne eivät loppuisi kesken reunassa;)

Seuraavaksi olisi pohdittavana tikkaus. Kaksi vaihtoehtoa on mielessäni, niitä nyt mietin ja teen hetken jotain muuta jos ajatus paremmin selkenisi.

Oma työnsä tässä on ollut mutta on kyllä ollut mielekästäkin:) Pintakuviot ovat tosi kauniit. Hienon salaisuuden Maarit on meille keksinyt! Tähän asti olen melko tyytyväinen. Miten onnistun tikkaamisessa jää sitten nähtäväksi.

Maaritin salaisuustyö, osa 4

Olisikohan kannattanut olla vähän fiksumpi.

Lihakaupan paperin avulla tehtynä olisin päässyt paljon helpommalla ja työ olisi jo paljon pidemmällä. Nyt ollaan kuitenkin tässä. 

Papereita repiessäni käännän työn aina välillä oikein päin ja katselen kivaa näkymää hetken ja taas jaksan repiä, repiä repiä.... Tässä minulle tulee monesti mielleyhtymä kun aikoinaan revin eteisen seinästä tapeettia kynnen kokoisina paloina. Vanha tapeetti oli kiinnitetty jonkinlaisella liimalla!! Tilkkutyön papereita repiessä saa sentään seistä lattialla mutta tapeettia repiessä piti seistä tikkailla. Jotain positiivista sentään:):)

Ajatuksena oli että tätä paperitekniikkaa käyttämällä työstä tulisi todella siisti. Aika hyvä tulikin mutta kyllä siellä niitä hutejakin näyttää olevan kun tarkkaan katsoo. Olkoon, en sitten katso niin tarkkaan:) ja niinkuin joku sanoisi; tulee elävämpi pinta:)

Onni sai joulupukin pussista ihmisveljen kumipuusta valmistaman ruokailualustan. Hyvin näyttää ruokailu siitäkin onnistuvan.

Sugaridoo - mysteeri, row#1 On Point

Pyhien jälkeen päästiin taas ompelujen pariin:)

Sugaridoo-mysteeri valmistuu hitaasti ja lopputulos nähdään vasta vuoden päästä. Toisaalta hyvä juttu! Ei ole kiirettä ja samalla voi ommella paljon muita töitä.
Mysteerin rivi 1 tehtiin paperitekniikalla. Käytin tällä kertaa lihakaupan paperia ja tällä systeemillä ompelu on kyllä tosi kätevää. Vaikka kyllä siinä vähän kestikin kun tein osan rivistä kahteen kertaan. Ensin leikkasin ihan vähän liian pieniä paloja ommeltavaksi. Ne olisivat juuri ja juuri riittäneet mutta tykkäsin kuitenkin että palojen pitää tulla reilusti yli pitkältä sivulta että on siistimmän näköinen kun leikataan suoraksi. "Harjoituspalat" käytän joskus johonkin, ehkä:)

Ennen joulua ilmestyi uusi Tilkkulehti ja siinä olevaa Maaritin mysteerin viimeistä osaa oli tehtävä sen verran että pääsin näkemään minkälainen valitsemistani kankaista on tulossa. Näytää aika kivalta ainakin omasta mielestäni;)

Bonnie Hunterin mysteerin tein viime vuonna ja olin ajatellut että nyt joulun alla ilmestyvään Frolic-mysteeriin en lähtisi mukaan. Kuitenkin  valitsin siihen kankaat varastostani ja muutaman osan siihen ompelin. Jatkanko, sitä vielä pohdin:) 

Tiina Kovalaine kyseli kiinnostusta Facebookin Tilkuista asiaa-ryhmässä kiinnostusta Lämpötilapeiton valmistamiseen ja siihenkös taas innostuin!:) Tiina kertoo tarkemmin asiasta blogissaan Käsityöläinen unelmissaan

Uusi vuosi 2020

Onnin kanssa toivotellaan leppoisaa ja mukavaa uutta vuotta!

Vielä kun saataisiin edes vähän lunta niin olis kyllä mukavaa:)

Vuoden viimeiset ompelutuotteet

Ennen joulua ompelukone surisi tosiaan melko kovaa vauhtia ja usein. Tänä vuonna joululahjoja valmistui itse ommeltuina enemmän kuin aikaisempina vuosina;) Toivottavasti saajat olivat tyytyväisiä;)

Katrin tilkkutyöurssilla opitulla sik-sak-tekniikalla valmistui neljä ruokailuliinaa ja kaksi pientä namikoppaa.

Mukinaluset talviaiheisista paneeleista ja....

  ..........aplikoinnilla.

Hyvissä ajoin jo syksyllä ompelin käppänäaiheisen kehyskukkaron, vetoketjupussukan ja kaksi kolmen vetoketun kännykkälaukkua. Onnikin piipahti tarkistamaan ovatko sopivan näköisiä:)

Minulle on helppo ostaa lahjoja! Ei tarvitse miettiä sen enempää kuin menee kangaskauppaan ja ostaa tilkkuiluun sopivia kankaita niin se on siitä:) Aina varmasti mieleinen lahja:) Nyt jouluna sain avata parikin pakettia joissa oli kivoja kankaita. Tytär toi Prahan joulutorilla käydessään tuliaisena hauskat sakset ja pari nappia:) Kuinkahan kauan säilyvät:):)