Kaktusverho

Kodinhoitohuoneeseen on tehty kevään ja kesän aikana isohkoa remonttia, joten tietenkin ikkunakin sitten kaipasi uutta verhoa:)
Olen ommellut verhon muutama vuosi sitten myös ompeluhuoneen ikkunaan. Tein sen vuorelliseksi ja se on toiminut tosi hyvin, siis vähän kuin väriläiskänä huoneessa. Se on pääosin seinän edessä ja osittain tuuletusluukun päällä. Nyt sitten varsinaiseen asiaan tai ongelmaan. Kaktusverho tulikin suoraan ikkunan eteen. Olin suunnitellut ompelevani taakse saman vaalean kankaan jota on käytetty verhossakin. Tämäpäs ei käynytkään. Päivä paistoi takaa  niin että saumanvarat näkyivät läpi ja sitä en todellakaan halunnut!!! Nyt meinasi mielenkiinto hävitä tähän hommaan!! Hmm-mm. vaihtoehdoksi jäi laittaa tummepi kangas taakse ja se löytyi joskus värjäämistäni kankaista:) Mietin miltä tumma yksivärinen kangas näyttää ulkoapäin katsottuna mutta sekään ei haitannut kun kävin asian tarkistamassa. Ikkunan alaosaan on aikoinaan laitettu samennusta ja kangas ei näyttänyt yhtään hassummalta.

Verhon korkeus on 42 cm ja leveys 90 cm.

Kaktukset ovat Elisabeth Hartmanin Greenhouse - malleista. Vasemmalta Aloe, Cactus, Prickly (tästä jätin yhden osan pois jotta työstä tulisi sopivan korkuinen) ja  Flower.

Tämä kukkavihreys sopii minulle tosi hyvin. Olen ihan äärimmäisen huono saamaan minkäänlaista viherkasvia menestymään sisällä. Näille osaan antaa hoivaa sen mitä tarvitsevat:)

Näyttelyssä Virroilla

Eilen aamulla aikaisin suuntasimme auton nokan tuttavien luokse  pohjanmaalle. Vaihtoehtona oli kaksi reittiä joiden kilometrit olivat melko samat joten valinta oli tietenkin se jonka varrelle osui Virrat ja tilkkutyönäyttelyt:) 
Kerran aiemmin olemme tutustuneet Virtojen perinnekylään joten nyt sain keskittyä vain näyttelyihin ja muuhun tutustumiseen ei tarvinnut varata aikaa:)

Makasiini, jossa olivat Marita Lappalaisen kauniit työt esillä oli helppo löytää.

Nappasin vaan muutaman kuvan.

Onnin piti tulla katsomaan missä viivyn:)

Lilianin näyttelypaikkaa jouduinkin vähän etsimään mutta onneksi sen löysin. Olisin kohta jo kysellyt henkilökunnalta mutta sitten osui nuoli silmään joka osoitti paikan.

Voi miten ihania ovat kaikki laukut. Tykkäsin kovasti myös ylimmäisessä ja alimmaisessa kuvissa olevista seinävaatteista.

Ennen matkan jatkumista poikkesimme jätskille. Onni sai oman laktoosittoman jäätelöpallonsa joka maistui hyvältä mutta....

....halusi sitten syödä sitä lusikalla, maistui ehkä vielä paremmalta:)

Ruusun sulle antaisin

Tuo nimi tuli uudelle peitolle. Jostain se pätkähti päähäni enkä lähtenyt miettimään mitään muutakaan nimeä. Varsinaisia ruusun kukkia ei taida kankaista löytyä mutta kukkia kuitenkin:)

Onni tässä pohtii että taasko pitää ihmetellä uutta peittoa.

En kyllä jaksa välittää.

Voitko uskoa ettei todellakaan kiinnosta vaikka käännät sen miten päin tahansa.

No huijasin, kyllä tämä pehmeä ja kiva on:) Voin ottaa tässä vaikka pienet päivänokoset:)

Kevään tilkkutyökurssilla otin työn alle kaitalerullat joita on tullut hankittua vuosien varrella. Tähän peittoon käytin niistä yhden ja vaaleat osat leikkasin erilaisista vaaleahkoista kankaista.

Monta aamulenkkiä Onnin kanssa sain tehdä ennenkuin pystyin päättämään miten tuon peiton tikkaan. Päädyin simppeliin tikkaukseen koska peiton mallikin on aika yksinkertainen. Siis suorat ompeleet blokkien molemmin puolin. Tykkään tuosta pienestä neliöstä joka muodostuu ompeleiden ja blokkien kulmaan:)

Muistin taas Tilkunviilaajan Tiinan vinkin nimilapun paikasta ja ideasta. Sen mukaan kiinnitin tiedot peitosta taakse vasempaan alakulmaan:)

Kankaiden värejä on jotenkin hankala saada kuvatuksi, tässä lähikuvassa ne ovat melko kohdallaan. Ehkä kirkkaus on luonnossa vielä syvempi.

Peiton koko on 140 cm x 170 cm.

Sitten seuraavan kaitalerullan pariin:)

Maaritin salaisuustyö, osa 2

Tässä osiossa pieniä tai pienehköjä paloja ommeltiin paperiompeluna 60 kpl kutakin. Siis 240 kpl yhteensä, huh-huh, aika monta ja aika kauan niiden parissa tuhersin. Nyt kuitenkin ovat blokit valmiina ja taas odotellaan jännityksellä seuraavaa ohjetta:)

Lasagnepussukka

Uusinta pussukkaani olen tehnyt pikkuhiljaa, silloin tällöin jonkun kohdan. Pinta on ommeltu lasagnetekniikalla kapeista kangassuikalejämistä jo kauan sitten. Innostuksen sain Tilkunviilajan Tiinalta, muistelen että hän on tätä tekniikkaa käyttänyt. Pinta on sitten jäänyt odottamaan kohtaloaan:)

Muutaman päivän mökkilomalla ollessamme pistelin pistoja pinnalle. Joku käsityöhän oli otettava mukaan ja tämä oli sopivan kokoinen ommeltava ja selvisi pienellä materiaalimäärällä. Miten sitä voisi viettää pari-kolme päivää ilman käsityötä?:( Ei mitenkään:) Enkä lähde nyt arvelemaan ovatko pistot boro- kantha- tai jotain muista pistoja, olkoon mitä ovat!  Kiva niitä oli ommella ja nyt pussin pinta tuntuu tosi mukavalta kosketella.

Pussukka on tehty 15 cm:n kehykseen. Korkeus on 22 cm ja leveys 24 cm. Pohja on 4 cm. Ohjeen malliin sain Katrilta kevään tilkkutyökurssilla.

Tämä on tosi kiva malli, ehkä teen joskus toisenkin:)

Kolmen vetoketjun pussukka ja koirarannalla

Tilattu koira-aiheinen pussukka valmistui.........

 ja eilen sitä lähdettiin viemään kavereiden luokse Ulvilaan josta se matkaa eteenpäin.

Toivotaan että saaja on tyytyväinen:)

Päivä oli tosi kaunis ja aurikoinen joten suuntasimme matkan myös Porin koirarannalle. Se oli tosi kiva paikka. Monta kertaa olen toivonut että sinne joskus ehtisimme ja nyt oli se päivä. Tuuli oli kyllä melkoinen mutta se ei tahtia haitannut.

Tästä porukasta ei yksikään mennyt uimaan, johtuneeko kovasta tuulesta;):) Tassuja sentään kasteltiin:)

Good Fortune-työtä tehdessä päätin että en enää koskaan tee mitään ompelutyötä missä tarvitaan kovin pieniä osia. Päätös ei pitänyt tässäkään asiassa! Tilkkulehdessä oli Maaritin ohjeistama salaisuustyö ja tietenkin lähdin sitä tekemään. Nyt olen ahkeroinut toisen osion pienten paper piecing-palojen kanssa jo monta päivää ja vihdoin ne ovat tällä erää valmiina. Näiden yhteen kokoaminen onkin helpompaa ja nopeampaa. Sitten tulee taas hidaste kun revin paperit osien takaa pois. Valmistukseen oli se helpompikin konsti jossa olisi säästynyt paperien repimiseltä. Tämä on kuitenkin tutumpi versio niin tein sen mukaan.

Tässä  Vilho ja Onni Kirsin ottamassa kuvassa.