Simply Woven - torkkupeitto

 

Simply Woven - malli on ollut jo monta vuotta odottamassa listallani ompelua. Nyt vasta oli aika ottaa se esille ja ryhtyä tekemään:)

Tämä olikin oikein kiva malli ommella vaikka pitkään sen valmistuminen kestikin. Välillä oli kaikenlaista muuta tehtävää ja tämän pariin päädyin aina silloin tällöin kun aika antoi mahdollisuuden:)

Mukavaa oli sekin että sain käytettyä siihen aika paljon valmissuikaleita joita oli jäänyt edellisistä ompeluksista. Jonkin verran oli leikattava kangaspaloista puuttuvia ja väreihin sopivia suikaleita mutta metrikangasta kului vaan valkoisiin osiin. Nekin olisi tietenkin voinut korvata jämäpaloista mutta tähän laitoin kaikki samaa valkoista. 

Kun peittoa kuvattiin ulkona niin Onni pyöri tietenkin mukana hommassa ja tähän kuvaan ehti tulla hännänpää ja varjo näyttää että niitä olisi kaksikin:) .

..........mutta toiseen kuvaan mahtui koko koirakin:)

Toinen kaleidoskooppipeitto ja Norjan reissu

 

Vuonna 2022 olen ommellut musta-valko-harmaan kaleidoskooppipeiton ja annoin sen lahjaksi sinä vuonna ylioppilaaksi valmistuneelle nuorelle neidille:) Kuulin hiljattain että peitto on käytössä ja sekös lämmittää mieltäni:) Olin siis onnistunut!!:)

Viime syksynä Katrin kurssilla opeteltiin myös kaleidoskooppi-mallia. Tämä on vähän erilainen kuin tuo aiemmin valmistunut.

Siis vuosi vierähti ennenkuin peitto valmistui. Jotenkin oli koko ajan hankalaa tehdä tätä enkä osaa sanoa mistä se johtui. Mielestäni kankaat ovat oikein kauniita vaikka kumpikaan väri ei oikein olekaan "mun värejä". Itse ne kuitenkin valitsin ja sillä hetkellä tuntuivat hyviltä. Nyt peitto on kuitenkin valmis, jee!

Aikoinaan olin ostanut Marimekkokangaspaloja. Niitä myytiin silloin valmiiksi leikattuina paloina, olisikohan ollut 10x10 cm kokoisia. Myöhemmin olin ommellut ne yhdeksi pinnaksi mutta siitä tuli niin pieni että en keksinyt mitä sillä tekisin ja niin se jäi odottamaan parempaa aikaa. Yhtenä kauniina kesäpäivänä kun ulkona oli liian kuuma ja piti viettää aikaa sisällä viilennyksessä päätin että nyt siitä pinnasta teen jotakin. Aikani pohdin enkä keksinyt muuta niin kehyskukkaroita ja yksi vetoketjupussukka siitä syntyi:) 

Elokuun puolivälissä lähdimme neljännen kerran Pohjois-Norjan reissulle. Se aloitettiin pysähtymällä Kilpisjärvelle ja siellä kierrettiin perinteisesti Tshakaljärven lenkki. Joka kerta se on yhtä kaunis paikka.

Norjassa tehtiin Onnin kanssa aamulenkkejä kauniissa maisemissa:)

Olen ymmärtänyt että tämä keinupaikka on Skibotnin turistien kuvatuin paikka. Siihenhän me Onninkin kanssa tietenkin haluttiin;)

Lasarettmoen on nähtävyyspaikka Finnmarkissa aika lähellä suomen rajaa jos mennään Utsjoelta Norjaan.

Paikka on toiminut saksalaisten kenttäsairaalana. Sinne mentiin riippusillan yli ja sekös minua vähän mietitytti mutta ajattelin että jos Onnikin siitä uskaltaa yli mennä niin kyllä minäkin;) Saksalaiset polttivat paikan kun lähtivät sieltä pois ja paikalle jääneet tavarat ym.ovat nyt muistomerkkinä siitä ajasta. Vaikuttava paikka.

Mehmnin joulumuseossa oli sitten jouluista tavaraa niin paljon että kaikkea silmä ei pystynyt taltioimaan. Kiva paikka jossa museota pitävä mies selvitti joidenkin tavaroiden tarinaa.

Slettnes Fyr on maailman pohjoisin mantereella oleva majakka. Tämä oli yksi toivekohteeni ja pääsinpäs sinne:)

Näitä maisemia olisi jaksanut ihailla vaikka kuinka kauan mutta kotiinpäinkin oli lähdettävä.

Gamvikissa pysähdyimme katsomaan Reijo Kelan suunnittelemaa Norjan hiljainen kansa-teosta. Hänen samanlainen teoksensa on Suomussalmella. Siinäkin on pysähdytty muutaman kerran kun ohi on ajeltu.

Gamvikissa asuu 230 ihmistä ja tarkoitus oli ollut että joka asukkaasta olisi tehty oma hahmonsa mutta maaperä olikin ollut liian kovaa ja olivat saaneet tehtyä vain 130 turvepäätä.

Mielestäni tämä paikka oli kiva kuvauskohde Hukkapalat-peitolleni.

Kauniita paikkoja löytyy kyllä kotimaastakin ja nyt onkin mietitty että ensi vuonna taidetaan tehdä parin viikon kierros kotimaan nähtävyyksissä.

Tulin tähän odottamaan annostani:)

Hukkapalat-torkkupeitto ja Juhannustaika-tilkkujännäri-blokit

 

Jokin aika sitten oli Tilkkulehdessä Maarit Kinnusen idea jämäpaloille. Kun niitä on kertynyt aika paljon kaappiin niin tietenkin innostuin hommasta ompelemalla torkkupeiton. Maarit kutsui jämäpaloja hukkapaloiksi ja se onkin mielestäni hyvä nimitys pienille kankaanpaloille joita on jäänyt edellisistä töistä.

Annoin tälle peitolle nimeksi Hukkapalat. 

Peitto oli mukanani Norjan reissullamme. Otin siitä kuvan Norjan hiljainen kansa teoksen luona. Reijo Kela on suunnitellut tämän teoksen. Suomussalmella on hänen ensimmäinen vastaava teoksensa nimellä Hiljainen kansa. Googletin tarinaa ja olikin se aika mielenkiintoinen luettava varsinkin Norjan teoksen kohdalta.

Kun katselin ottamaani kuvaa huomasin että peittoon onkin tupsahtanut virhe. Vähän harmitti kun on niin paha että aika mahdoton on enää korjata. No, ei voi enää mitään eikä sitä huomaa kun kääriytyy peiton alle;) Virhe on vasemmassa alakulmassa. Ruskea-vaalea neliö on keikahtanut ympäri ja näin ollen ruskea pystyraita jääkin kesken eikä jatku alas asti. Ihmettelin että en ollut huomannut sitä aiemmin ottaessani kuvaa kotipihassa.

Katrin verkkokaupassa olevaa Juhannustaika-tilkkujännäriä aloitettiin ompelemaan kesän alussa. Hetken mietin lähtisinkö mukaan kun kukat ommeltiin kokonaan käsinompeluna mutta houkutus oli taas suuri ja päätin kokeilla. Ajatuksena että voihan homman lopettaa kesken jos tuntuu vastenmieliseltä. Aika kiirettä kyllä piti kun uusi ohje ilmestyi joka toinen päivä ja tein aina kaksi kukkaa samalla mallilla mutta eri kankaista. Nyt kaikki ovat valmiina. Mietittävää vielä on. Miten jatkan. Jos ompelen kaikki blokit toisiinsa niin koko ei riitä peitoksi. Välikaitaleitakaan en haluaisi laittaa. Tässäpä sitten onkin pulma ratkaistavaksi:)

Maaritin salaisuustyö 2025

 

Viime vuoden Tilkkulehdissä aloitettiin Maaritin salaisuustyötä ja tämän vuoden alussa tuli loput ohjeet peittoon.

Keskiosan reunoille ompelin tähtiä jotka ihan itse keksin:) siihen laittaa. Ohjeessa osuus oli pelkkänä kankaana ja siihen neuvottiin vaikka kirjailemaan kauniita kuvioita. Menin aidan matalimmalta kohdalta enkä viitsinyt kirjailla vaan ompelin nuo tähdet;) Tähtien kulmissa olevat neliöt ompelin kolmeen kertaan erilaisilla väriyhdistelmillä eikä mikään oikein tuntunut silmään sopivilta. Tämä vaihtoehdon kuitenkin valitsin.

Peitto on kooltaan 135 x 155cm.

    

                                               

Takapuolelle lisäsin vaalean kankaan reunalle jämäpaloja mitä kertyi pinnan kokoamisesta.

Mansikkakakun kuvia oli tullut vastaan somea selatessani niin paljon että oikein kovasti rupesi tekemään mieli kakkua. Niinpä sitten vaan oli ryhdyttävä tuumasta toimeen:) Ja kyllä, hyvää oli:)

Elizabeth Hartmanin eläimiä ja muumeja

 

Pikkulapselle pyydettiin tekemään peitto johon tulisi eläinten kuvia. 

Elizabeth Hartmanin hahmothan ovat juuri sopivia tähän tarkoitukseen:) Toivomuksena oli vielä että muutama muumikin mahtuisi mukaan. Kun ne eivät mielestäni sopineet eläinten joukkoon niin piti hetken taas mietiskellä miten homma etenee. Sitten keksin että laitankin ne takapuolelle ja kun ne yksistään olisivat olleet siellä kovin pieninä niin keksin että teenpä mukaan "muumitalon".

Peiton koko on 90x 117 cm

Ananasblokkia harjoiteltiin vuoden ensimmäisellä Katrin kurssilla. Ompelin mallilla ruokailuliinat koska arvelin niiden valmistuvan melko nopeasti verrattuna peiton tekemiseen;)

Peittoakin tekisi mieli tehdä perinteisellä ananasmallilla, oikein värikästä. Siihen saisi mukavasti käytettyä jo olemassa olevia kankaita. Voi olla että homma jää kuitenkin johonkin tulevaisuuteen. Nyt pitäisi tehdä pois keskeneräiset:)

Tänään on ollut mukava aurinkoinen päivä ja luntakin on vielä vähän pihassa. Kunnon talvea olen odotellut mutta sitäpä ei ole näkynyt:)

Rusettiluistelua, Nallepurkki

Peiton koko on 140 x 175 cm

Rusettiblokki ei oikein koskaan ole saanut minua innostumaan. Kun jokin aika sitten  Pomada-blogin Saija kertoi blogissaan ompelemastaan rusetti-mallilla tehdystä kauniista peitosta minullekin syntyi ajatus kokeilla minkälaista syntyisi jos tuota kokeilisi. Saijan peitossa värit liukuvat kauniisti mutta itse tein yksinkertaisen, perinteisen version.  

Peittoa tikatessa mietin että valkoisen tilalla olisi voinut käyttää jotain mielenkiintoisempaa väriä tai useampia värejä. Suunnitteluvaiheessa olin miettinyt tämän valkoisen eikä sitä enää voinut tikkausvaiheessa muuttaa:):)

 

Joku laskuvirhekin tuli paloja leikatessa ja niin syntyi muutama ylimääräinen blokki. Kun laitoin ne taakse niin sain juuri ja juuri vaalean takakankaan riittämään;)

Sain taas käytettyä mukavasti jämäpaloja tähänkin työhön mutta kuten ennenkin olen todennnut, eivät ne loppuneet vieläkään.

Nimilappu vielä taakse ja peitto on valmis.

Pyysin tytärtä tekemään nallepurkin jonka halusin viedä kaverilleni muistoksi pitkäaikaisesta, vuosikymmenien, ystävyydestämme. Sittenpä piti miettiä mitä laitan purkin sisälle kun tuntui mukavammalta että sisällä olisi jotain kuin että se olisi ihan tyhjä.

 Jonkin aikaa oli kyllä pyöriteltävä älynystyröitä ennenkuin välähti. Tulostin vanhoja valokuvia joita on otettu vuosien varrella reissuistamme ja muista yhdessäoloistamme. Kiersin kuvat rullalle ja sidoin ohuella narulla putkiloiksi. Lisäsin jokaiseen kuvaan liittyvän jonkin kysymyksen ajatuksena että seuraavalla tapaamisella voitaisiin niitä yhdessä katsella ja mietiskellä saatiinko samanlaisia vastauksia. Purkki täyttyi kuvarullilla joita on n.50 kpl.

Nessebyn kirkko oli mielenkiintoinen paikka Norjan reissullamme. Aivan yksinään seisoi tuossa, ainoastaan meri oli lähellä.

Värin vuoksi - torkkupeitto

 Syksyllä - 23 aloitin Heljän kurssilla tämän peiton ompelun. Valmistuminen kesti ja kesti ja vasta kesällä tuli valmista:) Pääsin melkein puoleen väliin kun tuli muita ompeluhommia ja työ keskeytyi. Kun viimein pääsin jatkamaan olikin taas kova miettiminen miten blokkia tehtiinkään:) 

Onneksi olin ottanut muutamia kuvia työn eri vaiheista ja se helpotti jonkun verran pääsemistä taas vauhtiin;) 

Luulenpa että tätä mallia voi tehdä useammallakin tavalla mutta tein siten kun kurssilla opetettiin. Vähän tuli haastetta kun yritin käyttää mahdollisimman paljon eri värisiä kangaspaloja pienten palojen laatikosta.

Peiton taakse löysin kaapista värikkään kankaan ja se sopi mielestäni tähän aika hyvin, onhan etupuolikin aika värikäs. 

Kuvassa taustalla näkyy Norjan kuuluisa Hornoyan lintusaari. Jäi kyllä selvittämättä onko saarella samoja lintuja kun tässä kankaassa.

Vuoreijassa käydessämme oli aivan mahdoton tuuli. Tai siis ainakin meidän mielestämme, 10-15m/s. Ihan niin koviin tuuliin ei olla totuttu mutta silläkin uhalla halusin ottaa kuvan muistoksi peitosta ja tuulesta. Moneen kertaan peitto lähti lentoon vaikka laitoin kivet kulmiin mutta viimeinkin onnistui;)

Nimikin löytyy takakulmasta.

Peiton toinen puoli kokonaisuudessaan kotipihassa kesällä kun se viimein valmistui. Onniakaan ei enää kuvaukset kiinnosta vaan katselee eri suuntaan.