sunnuntai 5. tammikuuta 2020

Maaritin salaisuustyö, osa 4


Olisikohan kannattanut olla vähän fiksumpi.


Lihakaupan paperin avulla tehtynä olisin päässyt paljon helpommalla ja työ olisi jo paljon pidemmällä. Nyt ollaan kuitenkin tässä. 



Papereita repiessäni käännän työn aina välillä oikein päin ja katselen kivaa näkymää hetken ja taas jaksan repiä, repiä repiä.... Tässä minulle tulee monesti mielleyhtymä kun aikoinaan revin eteisen seinästä tapeettia kynnen kokoisina paloina. Vanha tapeetti oli kiinnitetty jonkinlaisella liimalla!! Tilkkutyön papereita repiessä saa sentään seistä lattialla mutta tapeettia repiessä piti seistä tikkailla. Jotain positiivista sentään:):)
Ajatuksena oli että tätä paperitekniikkaa käyttämällä työstä tulisi todella siisti. Aika hyvä tulikin mutta kyllä siellä niitä hutejakin näyttää olevan kun tarkkaan katsoo. Olkoon, en sitten katso niin tarkkaan:) ja niinkuin joku sanoisi; tulee elävämpi pinta:)



Onni sai joulupukin pussista ihmisveljen kumipuusta valmistaman ruokailualustan. Hyvin näyttää ruokailu siitäkin onnistuvan.

4 kommenttia:

  1. Ei voi muuta sanoa, kuin että olet ahkerista ahkerin. Mä en ole saanut mitään aikaiseksi. Ihanaa vuotta 2020 sinulle.

    VastaaPoista
  2. Sinä taisit tehdä ison salaisuustyön ja liitokset ovat kohdillaan. Kaunis työ ja kivat värit. Tuo sanonta "elävämpi pinta" täytyykin ottaa käyttöön. Hyvää alkanutta vuotta!

    VastaaPoista
  3. Minä teen myös näin, tulee kyllä tarkempaa jälkeä mielestäni. Tietysti hommaa repimisessä :)) Hieno työ tulee!

    VastaaPoista
  4. Mielenkiintoinen salaisuus siellä tulossa. Ahkerana olet ollut.

    VastaaPoista