Vaatepussista pussukka

Vaatepussin pintaa tuli tehtyä taas vähän enemmän kuin pyykkipussiin tarvittiin. Jämäpinta muodostui melko nopeasti pussukaksi ja vuoriksikin riitti vielä samoja kankaita raitoina. Nyt ei jäänyt jämiä!:) joten voinkin siirtyä taas siivouspuuhiin;)

Vaatepussi

Matkaileva sukulaisrouva pyysi ompelemaan itselleen pussia johon voisi reissuillaan kerätä pyykkiin meneviä vaatteita, siis lähinnä alusvaatteita:) Toiveena annettiin vain koko noin 40 x 50 cm muuten sain itse päättää minkälaisen haluan tehdä. Kovin hienokaan sen ei tarvitsisi olla mutta...mutta...... 
Pinnan taakse silitin ohuen kovikekankaan jotta pussi olisi mahdollisimman kevyt. Sehän saa olla rytyssä ja mytyssä eikä tarkoitus olekaan pysyä pystyssä. Sivussa on myös lenkki joten sitä voi pitää vaikka roikkumassa naulakossa. Sisällä on tietenkin ohut vuori:) 

Ompeluhuoneen siivousta

Yritän nyt ajan ja järjen kanssa siivoilla ompeluhuonettani. Aika toivotonta puuhaa se on kun mitään ei voisi heittää pois kun joskus voi tarvita:)
Ensimmäiseksi tuli vastaan kasa kolmioneliöitä joista valmistui pussukka;) Karkkipiilon malli ja idea saatiin #katrinkursseilla. Sehän on tosi kätevä, pussukan vetoketju kiinni kuljetuksen ajaksi etteivät herkut leviä pitkin kassin pohjaa ja tarvittaessa vetoketju auki ja näin namit ovat helposti naposteltavana. Sannan kurssilla opittiin kangaslaatikon valmistus. Siihen kääntelin kolmioneliöt hanhiksi. Tähän malliin on helppo käyttää kaikenlaista jämäpalapintaa.

Nyt jatkamaan siivoilua:)

Raikkaan väriset kankaat.....

.....valikoituivat tähän pussukkaan:)
Olipas kiva päästä pitkästä aikaa ompeluhuoneeseen ja ompelukoneelle:) Jotenkin olen ihastunut tähän malliin ihan mahdottomasti. Yhden vastaavanlaisen pussukan olen jo tehnyt ja nyt valmistui toinen eri värisenä:)

Olen siivoillut ompeluhuoneen kaappeja ja sieltä löytyi monenlaisia jämäpaloja!! Nyt päätin että niistä yritän kehitellä jotain pikkutöitä jotta saisin ne hävitetyksi. Kuinka kauan intoa riittää.....se onkin toinen juttu;)

Lapin matkalle.......

...........lähdetiin Vaasan kautta:):) Ja niinpä pääsin käymään tilkkutyönäyttelyssä minäkin!!! Kaverit olivat suopeita ja kävelivät sen aikaa kaupungin kaduilla:) Muutaman kuvan otin niistä töistä joita jäin katsomaan pidemmäksi aikaa, jokin niissä vaati sitä tai sitten en ollut niitä missään aiemmin nähnyt. 

Vain edellisessä postauksessa olevat heksagonit valmistuivat matkan aikana ja muutama simpukkakin:) Muuten ei käsitöitä siellä edes mietitty, käveltiin paljon ja ajettiin pitkälle katsomaan kauniita maisemia, erilaisia mitä täällä etelässä nähdään. Hyttysistä ei ollut vaivaa kuten ei muistakaan ötököistä, ainoastaan kuumuus vei välillä vähän voimia. Parempi kuitenkin näin kuin vesisateessa:)

Ompelin simpukat kiinni isohkoon kangaspalaan kun ei ole vielä mitään suunnitelmaa mitä tästä tulee. On sitten vara pienentää sopivaan kokoon.

Kaunispään huipulla, tytär ja Onni.

Huipulla tuulee:)

Ihanaa vilvoitusta:)

Nakkia tässä jo odotellaan.......

....vai pitääkö itse paistaa!!!

Lappilaiset heksagonit

Lomareissulle ei viitsi ottaa mukaan ompelukonetta kun autoon tulee jo muutenkin paljon tavaraa ja sen käyttäminenkin on vähän hankalaa:) Jotain kuitenkin pitää saada tehdä käsillä reissunkin aikana!! Ajatukseni on ollut että heksagoneihin en hurahtaisi vaikka kauniita ja kivoja olen nähnyt toisten tekeminä vaikka kuinka paljon. En kuitenkaan keksinyt mitään muuta ommeltavaa reissulle niin siinä sitä sitten oltiin;)

Patikointiretkiä on tehty kauniissa luonnossa ja ilmakin on ollut sopivan lämmin, ei liian kuuma! Onni on ollut ahkera poika kahlaamaan kirkkaassa purossa ja kerjäämään nuotiolla paistettua makkaraa:)

Crazy vaahtokarkki

Nappasin pikakuvan juuri valmistuneesta torkkupeitosta. Kuvaaja-apulainen tulee mielellään avuksi ja sitten se valokuvaus kestää joten nyt oli toimittava pikaisesti.

Nimensä työ sai tekniikasta eli crazy ja vaahtokarkki - sanan kuulin open sanovan kurssilla kun aloitin työtä. Tähän sain vihdoin käytettyä kahdesta eri valmiiksi leikatuista pakkauksista olevat kankaat. Aika kiva juttu :) ne kun ovat jo pitkään odottaneet käsittelyä ja vihdoin löysivät paikkansa.
Tikkauksen tein ompelemalla vapaasti pitkää kaarevaa ompelua ylhäältä alas ja sivulta toiselle. Peitosta tuli kyllä tosi pehmeä, ihanan tuntuinen. Kankaat, myös takapuolen kangas on tosi pehmeää ja tikkaus ei tee työtä kovaksi kun se on melko harvakseltaan ommeltu.

Apulainen tarkkailee isännän ruoholeikkuuhommia ja olisi mielellään mennyt sinnekin avuksi:)