Piruetti, simpukka ja ruusu

 

Olipa viittä vaille etten aloittanut tällä Katrin piruetti-mallilla ompelemaan taas torkkupeittoa. Niitähän meillä on jo aika paljon etten sanoisi liikaakin, siis käyttämättömiä. Osa tietenkin käytössä mutta suurin osa kaapin hyllyllä. Sain puhuttua järkeä itselleni ja päädyin tekemään tyynyn. Kiva tuli siitäkin mutta isona pintana tämä malli olisi varmasti näyttänyt oikein hyvältä.

Simpukoita ommeltiin kevään kurssilla ja tein silloin niistä kaverilleni tyynyn. Kovasti kiinnosti silloin myös pienemmät simpukat ja teinkin ne valmiiksi kun oli tarkoitus ottaa ne Norjan reissulle mukaan ja kiinnittää ne käsinompeluna pussukan pinnalle. En ottanut simpukkaompelua kuitenkaan mukaani koska kesällä Katri järjesti Juhannustaika-tillkujännärin jossa ommeltiin käsin kukkablokkeja. Muutama blokki oli tekemättä siinä vaiheessa kun lähdettiin ja otinkin ne mukaani että saisin kaikki blokit ajoissa tehtyä.

Enpä enää viitsinytkään ommella näitä pikkusimpukoita käsin vaan surautin ne koneella kiinni. Ehkä olisi kannattanut ommella käsin, olisi tullut siistimpi. Nyt on kuitenkin uusi pieni olkalaukku käytössäni.

 

Ystäväni näki ruusukankaisen kukkaron josta kerroin edellisessä postauksessani ja hän ihastui kovin kankaaseen. Toivoi saavaansa tästä kankaasta olkalaukun ja avaimenperän. Onneksi kangasta oli sen verran jäljellä että sain sen riittämään, sitä jäi 10x10 cm pala;)

Syksy on lempivuodenaikani. Niin varmaan Onninkin:) No Onnille kelpaa kaikki vuodenajat kunhan pääsee ulos tepastelemaan. 

Tässä yhtenä päivänä lenkillä ollessamme jäin kuuntelemaan miten kiva rapina kuului kun Onni halusi juosta vaahteranlehtien seassa.