Toinen kaleidoskooppipeitto ja Norjan reissu

 

Vuonna 2022 olen ommellut musta-valko-harmaan kaleidoskooppipeiton ja annoin sen lahjaksi sinä vuonna ylioppilaaksi valmistuneelle nuorelle neidille:) Kuulin hiljattain että peitto on käytössä ja sekös lämmittää mieltäni:) Olin siis onnistunut!!:)

Viime syksynä Katrin kurssilla opeteltiin myös kaleidoskooppi-mallia. Tämä on vähän erilainen kuin tuo aiemmin valmistunut.

Siis vuosi vierähti ennenkuin peitto valmistui. Jotenkin oli koko ajan hankalaa tehdä tätä enkä osaa sanoa mistä se johtui. Mielestäni kankaat ovat oikein kauniita vaikka kumpikaan väri ei oikein olekaan "mun värejä". Itse ne kuitenkin valitsin ja sillä hetkellä tuntuivat hyviltä. Nyt peitto on kuitenkin valmis, jee!

Aikoinaan olin ostanut Marimekkokangaspaloja. Niitä myytiin silloin valmiiksi leikattuina paloina, olisikohan ollut 10x10 cm kokoisia. Myöhemmin olin ommellut ne yhdeksi pinnaksi mutta siitä tuli niin pieni että en keksinyt mitä sillä tekisin ja niin se jäi odottamaan parempaa aikaa. Yhtenä kauniina kesäpäivänä kun ulkona oli liian kuuma ja piti viettää aikaa sisällä viilennyksessä päätin että nyt siitä pinnasta teen jotakin. Aikani pohdin enkä keksinyt muuta niin kehyskukkaroita ja yksi vetoketjupussukka siitä syntyi:) 

Elokuun puolivälissä lähdimme neljännen kerran Pohjois-Norjan reissulle. Se aloitettiin pysähtymällä Kilpisjärvelle ja siellä kierrettiin perinteisesti Tshakaljärven lenkki. Joka kerta se on yhtä kaunis paikka.

Norjassa tehtiin Onnin kanssa aamulenkkejä kauniissa maisemissa:)

Olen ymmärtänyt että tämä keinupaikka on Skibotnin turistien kuvatuin paikka. Siihenhän me Onninkin kanssa tietenkin haluttiin;)

Lasarettmoen on nähtävyyspaikka Finnmarkissa aika lähellä suomen rajaa jos mennään Utsjoelta Norjaan.

Paikka on toiminut saksalaisten kenttäsairaalana. Sinne mentiin riippusillan yli ja sekös minua vähän mietitytti mutta ajattelin että jos Onnikin siitä uskaltaa yli mennä niin kyllä minäkin;) Saksalaiset polttivat paikan kun lähtivät sieltä pois ja paikalle jääneet tavarat ym.ovat nyt muistomerkkinä siitä ajasta. Vaikuttava paikka.

Mehmnin joulumuseossa oli sitten jouluista tavaraa niin paljon että kaikkea silmä ei pystynyt taltioimaan. Kiva paikka jossa museota pitävä mies selvitti joidenkin tavaroiden tarinaa.

Slettnes Fyr on maailman pohjoisin mantereella oleva majakka. Tämä oli yksi toivekohteeni ja pääsinpäs sinne:)

Näitä maisemia olisi jaksanut ihailla vaikka kuinka kauan mutta kotiinpäinkin oli lähdettävä.

Gamvikissa pysähdyimme katsomaan Reijo Kelan suunnittelemaa Norjan hiljainen kansa-teosta. Hänen samanlainen teoksensa on Suomussalmella. Siinäkin on pysähdytty muutaman kerran kun ohi on ajeltu.

Gamvikissa asuu 230 ihmistä ja tarkoitus oli ollut että joka asukkaasta olisi tehty oma hahmonsa mutta maaperä olikin ollut liian kovaa ja olivat saaneet tehtyä vain 130 turvepäätä.

Mielestäni tämä paikka oli kiva kuvauskohde Hukkapalat-peitolleni.

Kauniita paikkoja löytyy kyllä kotimaastakin ja nyt onkin mietitty että ensi vuonna taidetaan tehdä parin viikon kierros kotimaan nähtävyyksissä.

Tulin tähän odottamaan annostani:)