Katrin kevään tilkkutyökurssit aloitetaan yleensä aina jämätilkkuprojektilla. Niin myös tänä vuonna. Jämäsuikaleita löytyy kaapista vaikka kuinka paljon mutta tähän Peilitalo-kassiin päätin käyttää pari vuotta saamaani kangaspakkausta.
Tarkoituksena oli että suikaleet eivät kohtaisi toisiaan saumakohdissa ja hyvin tuo onnistui mutta olisin toivonut että epämääräisyyttä olisi tullut enemmänkin.
Useampia ompeluprojekteja on mulla nyt keskeneräisenä ja ne eivät tahdo edetä mihinkään ja syytä en oikein tiedä. Enkä yhtään tykkää tilanteesta. Yritän aina tehdä aloittamani työn valmiiksi ennenkuin aloitan uutta mutta nyt on ote päässyt lipsahtamaan:)
Tämän hienon talvisen kuvan otin 12.1.25. Nyt ei ole tietoakaan talvesta, harmi!
Peilitalokassi on kaunis. Välistä ompelu/neulonta/askartelu tökkii eikä meinaa päästä jatkamaan. Silloin pitää vain olla armelias itselleen, ulkoilla, nauttia luonnosta (vaikka talvi pysyykin piilossa) ja tehdä muuta mielenkiintoista. Minulla on nyt neulontavaihde päällä ja vähennän lankojen määrää. Nyt syntyy villasukkia, ajattelin niitä ensi jouluksi lahjapaketteihin.
VastaaPoistaOmpeluinto ei mulla töki ollenkaan. Jaksan olla innostunut aina vaan:) Jotenkin aika vaan on kulunut kaikenlaiseen muuhun ja välillä on vaan ollut kiva katsella vaikka telkkaria;)
PoistaEhkäpä tilanne taas muuttuu kun päivänvalo lisääntyy:)
Mukavannäköinen ostoskassi! Hyvä olla kasseja moneen tarpeeseen :) Minulla on kyllä aina monta työtä samaan aikaan, eri vaiheissa. Se ei häiritse ollenkaan. Totuin sellaiseen työaikana, kun asiat ottivat oman aikansa ja oli pakko odottaa toisten vastinetta. Nythän nämä on enää itsestä kiinni :) Talvi on todella outo!
VastaaPoistaKasseja on kertynyt moneen lähtöön ja olin niin tyytyväinen kun poika ja miniä halusivat ottaa tämän itselleen:)
PoistaTyössä ollessani totuin myös keskeneräisyyteen kun itse ei aina voinut vaikuttaa asioihin. En kyllä tykännyt silloinkaan siitä mutta sen kanssa pystyi elämään:)