sunnuntai 16. heinäkuuta 2017

Verlan puuhiomo ja pahvitehdas

Lauantaina oli ohjelmassa tutustumiskäynti UNESCO:n maailmanperintökohteeseen Verlaan. Reilu kymmenen vuotta sitten on jo käyty samassa paikassa mutta haluttiin lähteä uudestaan viettämään sinne kaunista kesäpäivää, tytär oli tällä kertaa mukanamme.

Parkkipaikalla oli vastassa:

Haapaperhonen

Kolme tuntia saatiin mukavasti kulumaan tutustumiskierroksella:)









Parkkipaikalle mentäessä päivää oli jäänyt paistattelemaan........


Jotta kaikki ei olisi vaan mukavaa ja auringonpaistetta niin harmituksen aihe löytyy tästä.




Meillä on pitkään pihassamme oleillut aika pieni rusakko joka on ahkerasti pistellyt poskeensa apiloita. Kerran se katseli kasvimaan vieressä herkkuja mutta aitauksen vuoksi ei sinne päässyt. Liekö siitä närkästyneenä käynyt pistelemässä suihinsa kukkasiani. Voi että, kyllä harmitti (lievästi sanottuna);) 
Ylimmässä kuvassa on pari pientä kukkaa jäänyt kehäkukkien lehtien alle piiloon. Keskimmäisestä kuvasta näkyy että kaikki on kelvannut!! Alimmassa kuvassa on ollut nupuillaan ruiskukkia nyt on vaan varret ja lehdet jäljellä. Ensi vuonna voi sitten pohtia mitä siemeniä maahan laittaa ja muutenkin miettiä miten istutuksia suojaisi;)

5 kommenttia:

  1. Hienoja vanhoja rakennuksia! Onneksi on säilytetty ja pidetty kunnossa:)
    Voi harmillista!

    VastaaPoista
  2. Upeita kuvia ja niin kauniita rakennuksia😍 Mutta voi harmistus tuota kukkasyöppöä..ei kiva!!

    VastaaPoista
  3. Upeat , vanhat rakennukset ovat niin kauniita.. Kukkien syöjälle pitäisi antaa kyytiä, kyllähän luonnosta löytyy nyt syötävää.

    VastaaPoista
  4. Haapaperhonen on sykähdyttävän upea. Luonnossa kaikki on jonkun ruokaa. Jänikset ja kauriit tykkäävät kovasti makeista kukista. Syövät aina parhaat :)

    VastaaPoista
  5. Verla on upea paikka! Muutama vuosi sitten olin opastetulla kierroksella, jolla oli Verlassa syntynyt huippuopas, jolla on niin upeita tarinoita tehtaasta ja sen ihmisistä, että niitä olisi kuunnellut vaikka koko päivän! Edellisessä kodissamme (kaupunkialueella!) en koskaan nähnyt krookuksien kukkivan, kun joku pisteli ne poskeensa.

    VastaaPoista