Työtä ja juhlaa vuorottain........

on osana ihmisen.....
Noin alkaa eräs onnitteluruono. Se on tullut useasti mieleeni näinä päivinä:)

Lauantai vietettiin Ikaalisissa kummipojan 18v.-juhlissa. Sankarin toivomuksesta siskoni oli valmistanut kiinalaisia ruokia. Hyviä olivat kaikki, varsinkin itse tehtyjen kevätkääryleiden ajatteleminen saa vieläkin veden herahtamaan kielelle, nam-nam:)

Eilen sain ommeltua keittiön verhot. Monesti olen miettinyt miksi verhojen ompeleminen on minulle kova homma vaikka muuten viihdyn koneen äärellä. Joku arveli että olisiko syynä se että ommellaan vaan suoraa, toinen mietiskeli että tässä ei voi toteuttaa itseään kuten tilkkutöitä tehdessä. Mutta saahan tässäkin näkyvää aikaiseksi ja vielä suhteellisen nopeasti ja saahan siinä toteuttaa itseään kun miettii verhojen mallia ja sopivaa kangasta. Ehkäpä selitys haluttomuuteeni joskus selviää:)
Näihin ikkunoihin verhojen malli on ollut koko asuinaikamme minulle ongelma. Ikkunoiden koko rajoittaa suunnittelemista, samoin vasemmassa reunassa oleva työpöydä kulma, joka osuu aivan ikkunan reunaan. Toivomiani pitkiä suoria verhoja ei voi ollenkaan ajatella.
Alunperin suunnittelin tällä kertaa verhoiksi ruudullista kangasta, ei tasaruutuista vaan jotain muuta. Eurokankaassa olikin pari sopivaa vaihtoehtoa, mutta osuessani Laura Ashleyn tarjouskangaspöydän äärelle päädyin tähän kukkakankaaseen. Tulokseen olen aika tyytyväinen. Vielä pitäisi löytää matot lattiaan ja saada uusi pöytä niin viimein ja vihdoin syyskuun alussa alkanut projekti olisi valmis.