Monet tai oikeastaan useimmat päivät ovat kivoja. Tänään oli kuitenkin erityisen kivaa. Töistä oli vapaapäivä. Sain pitkästä aikaa ommella niin ettei tarvinnut tehdä juuri mitään muuta. Tytöllä kyllä alkoi opiskelu tänään ja hän tuli kertomaan kuulumisia kovin nälkäisenä. Autoin tietenkin asiaa valmistamalla hänelle ruokaa, samalla kuulin mietteitä uudesta opiskelupaikasta.
Innostuin tekemään jouluksi sydämiä. Ohje oli keväällä ilmestyneestä kotimaisesta Lena-tilkkutyölehdestä. Näitä voi sitten laittaa vaikka "pukin pussiin".
Postipoikakin pudotti laatikkoon Amerikkalaisen tilkkutyölehden, jota olin jo vähän odotellutkin. Tilauksen tein huhtikuun puolivälissä ja nyt sitten se tuli. Tiesin kyllä että kestää ennenkuin lehti saapuu, mutta vähän ihmetyttää miten tällaisena tietokoneaikana toimitus kestää näin kauan.
Kun leikkasin sydämiä niistä jäi tietenkin pieniä kangassilppuja, jotka keräsin yhteen kasaan ja sanoin miehelleni että ne voi laittaa takkaan, jota hän oli juuri lämmittämässä. Poistuin hetkeksi paikalta ja kun tulin takaisin kysyin etteikö hän polttanutkaan niitä silppuja. Juu, oli hän vienyt toisten kasan, johon olin varannut kankaat kansion päällisen tekoa varten. Onneksi posti toi uudet kankaat:) :) Ehkäpä opin tästä jotain.....:)
Tuttu tilanne, minulle vain kävi niin, että olimme lähdössä mökille ja minulla oli 5 blokkia vaille valmis käsin ommeltu päällinen "kuutioista" kokoa 150x190. Mutta koska se oli muovikassissa mies/poika kuvittelivat sen olevan roskapussin ja heittivät menemään. Ennen kuin tajusin että pussi puuttuu, oli roskis ryhjennetty. En ole katkera, mutta kuitenkin... Tilkkuilu ei jäännyt siihen, vaan valitsen vain käsityökassini huolellisemmin. Oikein mukavaa syksyä.
VastaaPoistaJuu, eihän noissa tilanteissa voi oikeastaan syyttää kuin itseään:).
VastaaPoistaMinun murheeni oli kyllä aika pieni sinun asiaasi verrattuna. Sinun kohdallasi olisi kyllä voinut vaikka itku tulla. En tiedä mitä olisin pystynyt kohdallasi ajattelemaan, huh-huh.