........vietiin mieheni äidin ja isän haudalle. Orvokit olivat kuihtuneet melko huonon näköisiksi joten uusilla samettikukilla ja hopealehdillä hauta saatiin kauniin ja siistimmän näköiseksi. Hautausmaalle tulee meiltä matkaa 45 km..............mutta sieltä takaisin kotiin 100 km:) Niin, emme ajaneetkaan samaa, suorinta tietä takaisen vaan lähdimme kiertelemään ympäristöä. Kartat olivat jääneet kotiin mutta onneksi oli navigaattori mukana jos olisimme eksyneet, sillä jossain vaiheessa ei ihan oltu selvillä missä oltiin:)
Yhtäkkiä matkan varrella -missä ei lähistöllä ollut juurikaan mitään -oli kyltti:
ja kun kyltissä sanotaan että vihreän valon palaessa olemme avoinna, niin me -uteliaita kun olemme ja kyllä kahvihammastakin jo kolotti -käännyimme katsomaan minkälainen paikka on vastassa:)
Hyvältä näytti ja ei kun sisään vaan......
......katselimme ympärillemme ja ruokalistaa vilkaistuamme huomasimme että nälkäkin taitaisi tässä vaiheessa jo olla:) Tilasimme kylmäsavulohivoileivät, voi että miten hyvää oli!!! Hyvät kahvit juotiin vielä ja sitten kotimatkalle.
Sisällä oli joka puolella vanhoja tavaroita ja muutenkin kellarimainen tunnelma kuten paikan nimestäkin ilmenee. Me kyllä nautimme leipämme ulkona terassilla auringon paistaessa taivaan täydeltä.
Näkemisen ja kokemisen arvoinen paikka oli taas tämäkin:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti