Rusettiluistelua, Nallepurkki

Peiton koko on 140 x 175 cm

Rusettiblokki ei oikein koskaan ole saanut minua innostumaan. Kun jokin aika sitten  Pomada-blogin Saija kertoi blogissaan ompelemastaan rusetti-mallilla tehdystä kauniista peitosta minullekin syntyi ajatus kokeilla minkälaista syntyisi jos tuota kokeilisi. Saijan peitossa värit liukuvat kauniisti mutta itse tein yksinkertaisen, perinteisen version.  

Peittoa tikatessa mietin että valkoisen tilalla olisi voinut käyttää jotain mielenkiintoisempaa väriä tai useampia värejä. Suunnitteluvaiheessa olin miettinyt tämän valkoisen eikä sitä enää voinut tikkausvaiheessa muuttaa:):)

 

Joku laskuvirhekin tuli paloja leikatessa ja niin syntyi muutama ylimääräinen blokki. Kun laitoin ne taakse niin sain juuri ja juuri vaalean takakankaan riittämään;)

Sain taas käytettyä mukavasti jämäpaloja tähänkin työhön mutta kuten ennenkin olen todennnut, eivät ne loppuneet vieläkään.

Nimilappu vielä taakse ja peitto on valmis.

Pyysin tytärtä tekemään nallepurkin jonka halusin viedä kaverilleni muistoksi pitkäaikaisesta, vuosikymmenien, ystävyydestämme. Sittenpä piti miettiä mitä laitan purkin sisälle kun tuntui mukavammalta että sisällä olisi jotain kuin että se olisi ihan tyhjä.

 Jonkin aikaa oli kyllä pyöriteltävä älynystyröitä ennenkuin välähti. Tulostin vanhoja valokuvia joita on otettu vuosien varrella reissuistamme ja muista yhdessäoloistamme. Kiersin kuvat rullalle ja sidoin ohuella narulla putkiloiksi. Lisäsin jokaiseen kuvaan liittyvän jonkin kysymyksen ajatuksena että seuraavalla tapaamisella voitaisiin niitä yhdessä katsella ja mietiskellä saatiinko samanlaisia vastauksia. Purkki täyttyi kuvarullilla joita on n.50 kpl.

Nessebyn kirkko oli mielenkiintoinen paikka Norjan reissullamme. Aivan yksinään seisoi tuossa, ainoastaan meri oli lähellä.

Kehysolkalaukut Marimekosta ja Metka-laukku

 

Ystävä pyysi tekemään kolme olkalaukkua Marimekkokankaasta jota hänelle oli jäänyt jostain projektistaan. Kun pyydetään niin sittenhän tehdään;)

Mutta kuinkas sitten kävikään:)

Etsin kaavojeni joukosta kehyksiin sopivan kaavan, mielestäni. Sovitin kaavoja kankaaseen jotta tulisi mukavan näköisiä laukkuja. Sitten ompelemaan. Kun tuli kehykseen liimaamisen aika ihmettelin miten ei millään yläreuna riitä sopivaksi kehykseen. Kunnes tajusin, kaava oli ollutkin liian pieni! Kokoeroa ei ollut paljon mutta oli kuitenkin, pari-kolme senttiä vaakasuunnassa ja yksi sentti korkeudessa.

Onneksi kangasta oli vielä jäljellä ja sain tehtyä uudet laukut, sen kokoiset kun oli pyydetty. Pienempiin ostin uudet kehykset ja tein niistäkin valmiit laukut. Olisin voinut purkaa nuo epäonnistuneet ja tehdä laukut tilkkupinnastakin mutta sovittiin että toimitaan nyt näin:) Ehkä pienemmät löytävät myös kodin itselleen:)

Viime kurssilla saatiin Katrilta ohjeet tähän Metka-kassiin. Kassi on muuten ihan perusversio mutta vetoketju ommeltiin uudella tavalla. Ompelin kassin Nelikko-blokeista joita tehtiin ensimmäisella kurssikerralla.

Kultaiset kädet Berlevåg

Tämä taideteos löydettiin meren rannalla kävellessämme Norjassa.

Puutarhahattu, salaisuustyö

 Katrin syksyn kurssi aloitettiin ompelemalla nelikko-blokkia. Tein kolme blokkia mutta vasta ensi kerralla niistä syntyy jotain valmista.

Toiselle kurssikerralle saatiin esittää toivomuksia mitä ommeltaisiin. Muutamia kiinnostavia asioita tulikin tarjolle mutta itse ehdotin hatun tekemistä. Olin ostanut aiemmin Tilkkutarhasta puutarhakankaan ja tykkäsin käyttää sen tähän. Hattuja en yleensä käytä mutta olen huomannut että usein kesällä kaipaan sitä tehdessäni pihahommia.

Maaritin salaisuustyöhön on nyt kolmas osa valmiina. Voi olla että kakkososan teen uudelleen eri kankaista mutta katsotaan miten ne sopivat työhön kun nään viimeisen osan alkuvuoden Tilkkulehdestä. 

Elokuussa tehtiin parin viikon reissu Norjaan vuokratulla matkailuautolla. Muutamana vuonna on jo aiemminkin käyty siellä ja olen tykännyt kovasti joka matkasta. Tänä vuonna oli vaan jotenkin niin parasta että heti lähtisin uudestaan jos olisi mahdollista:)

Nämä kaksi kuvaa ovat Kittilästä. Siellä on paikka nimeltään punainen hiekka ja toivomuslistallani oli käydä katsomassa sitä. Hiekka oli todellakin punaisempaa mitä olen ennen nähnyt. Syy hiekan värille löytyy helposti googlettamalla. 

Laundry Basket syntymäpäivämysteeri 2024

 Tätä mysteeriä tehdään yksi blokki viikossa. Hyvä tahti, pysyy mukavasti mukana:)

22.5.24 oli 21 blokkia valmiina. 

Ohjeessa työ valmistuu sinisen, vaalean ja ruskehtavan sävyisistä kankaista. Vaihdoin sinisen punaiseen koska niitä kankaita on jo varastossa jonkin verran. Sininenkin kyllä kiinnosti kovasti mutta niitäpä olisi pitänyt hankkia kun sinisen laatikkoni valikoima on aika pieni. Koska yritän käyttää jo kotoa löytyviä kankaita mahdollisimman paljon niin valinta oli tämä. Ihan mieleisiä ruskean sävyjäkään ei tahdo löytyä mutta mennään näillä.

 

10.9.24  15 blokkia lisää. Yhteensä nyt 36 kpl.

Kaikenkaikkiaan näitä tehdään 55 kpl.

Oikeassa alakulmassa vinossa oleva blokki on liian iso. Tämä blokki ommeltiin käsin paperitekniikalla. Olin mielestäni oikein tarkka ja kuitenkin siitä tuli tuuman liian suuri. Ihmettelin ja pyörittelin blokkia ja ohjetta miettien missä meni vikaan. En ymmärtänyt. Käväisin vielä tarkistamassa ohjeen kirjoittajan mallia ja siellä olikin syy. Moka olikin sattunut siellä, oli annettukin vahingossa virheellisen mitat mallineisiin. Sittenpä vaan uuden ompeluun ja johan tuli oikean kokoinen:)

Värin vuoksi - torkkupeitto

 Syksyllä - 23 aloitin Heljän kurssilla tämän peiton ompelun. Valmistuminen kesti ja kesti ja vasta kesällä tuli valmista:) Pääsin melkein puoleen väliin kun tuli muita ompeluhommia ja työ keskeytyi. Kun viimein pääsin jatkamaan olikin taas kova miettiminen miten blokkia tehtiinkään:) 

Onneksi olin ottanut muutamia kuvia työn eri vaiheista ja se helpotti jonkun verran pääsemistä taas vauhtiin;) 

Luulenpa että tätä mallia voi tehdä useammallakin tavalla mutta tein siten kun kurssilla opetettiin. Vähän tuli haastetta kun yritin käyttää mahdollisimman paljon eri värisiä kangaspaloja pienten palojen laatikosta.

Peiton taakse löysin kaapista värikkään kankaan ja se sopi mielestäni tähän aika hyvin, onhan etupuolikin aika värikäs. 

Kuvassa taustalla näkyy Norjan kuuluisa Hornoyan lintusaari. Jäi kyllä selvittämättä onko saarella samoja lintuja kun tässä kankaassa.

Vuoreijassa käydessämme oli aivan mahdoton tuuli. Tai siis ainakin meidän mielestämme, 10-15m/s. Ihan niin koviin tuuliin ei olla totuttu mutta silläkin uhalla halusin ottaa kuvan muistoksi peitosta ja tuulesta. Moneen kertaan peitto lähti lentoon vaikka laitoin kivet kulmiin mutta viimeinkin onnistui;)

Nimikin löytyy takakulmasta.

Peiton toinen puoli kokonaisuudessaan kotipihassa kesällä kun se viimein valmistui. Onniakaan ei enää kuvaukset kiinnosta vaan katselee eri suuntaan.

Rusettiblokki ja juhlatunnelmaa

 

Rusettiblokkia on jo pitkään käytetty tilkkutöisssä mutta minua se vaan ei oikein ole aiemmin innostanut. 

Pomadablogin Saija on tehnyt tällä mallilla hienon peiton jossa on tosi kauniit värit. Kankaat on aseteltu taitavasti joten lopputulos on tietenkin upea kuten Saijalla yleensä.Vähän sitten kiinnostuin miettitään minkähänlaisen saisin itse aikaiseksi;) Samanlaiseen kuin Saija on tehnyt en pyrikään vaan ihan omanlaistani olen ompelemassa ja tietenkin näillä murretuilla sävyillä. 

Tytär ja vävy virallistivat suhteensa ja sitä pääsimme juhlistamaan lauantaina.

Olipa kiva, pienehkö tilaisuus mutta oikein oli mukavaa:)

Onnikin oli laittautunut komeaksi!

Kaitaliina, vierailu ja leivokset

 

Syksyllä tehtiin Katrin kurssilla lettiä. Silloin oli halloweenaika ja siitä sain idean liinan väreihin;) Nyt sitten jonakin päivänä keksin että voisin tikata ja kantata harjoituksen kaitaliinaksi. Olin jo miettinyt että sen voisi käyttää jonkin peiton takapuolellekin kun useimmiten niitä pitää koota muutamasta palasta koska tavallisen kankaan leveys ei riitä. Liina siitä kuitenkin valmistui ja sille löytyi jo paikkakin:)

Viikolla käytiin yhden päivän vierailulla ystävien luona. Onni ja Noomi tässä vähän miettivät ensin että oltaisiinko kavereita vai ei?

No, ehkä sitten kuitenkin voitaisiin ollakin;) Ja voisi olla helpompaa kun kuitenkin koko päivä tässä pihapiirissä viivytään:)

Ystävätär-rouva oli tehnyt mulle hienon muistokirjan yhteisestä ystävyydestämme vuosien varrelta joita on kertynyt 15 vuotiaasta asti. Vietämme hetken kuluttua merkkipäiviämme viikon välin kaikessa hiljaisuudessa:) 

Kirjan sivuilla on kuvia ja mietelauseita:) Ihan sanattomaksi menin kun hän antoi mulle tämän, niin kiva se on!

Ja kun Porissa käydään niin sammakkoleivoksia ostetaan;)

Jo lapsuudessani Sarpin leipomo näitä valmisti mutta vain vihreitä. Nyt oli tullut jo muitakin värejä ja toisille on laitettu aurinkolasit, uudistusta siis:) Hyviä ovat!