Taikablokki pikkuliina

 

Tämän vuoden viimeisellä Katrin tilkkutyökurssilla tehtiin paper piecing-tekniikalla taikablokki. Kotona viimeistelin sen pikkuliinaksi.

Kovin sateisilla keleillä on tehty kaikki joulukuun ulkoilulenkit. Käytiin naapurikaupungissa laittamassa miehen vanhempien hauta joulutunnelmaan ja samalla tehtiin lähistöllä päivälenkki uimarannan tuntumassa. Tihkusadetta saatiin täälläkin mutta muuten oli kiva, raikas ilma ja Onnilla paljon uusia posteja luettavana:)

Matkalla varrella oli tien viereen tehty taas kiva teos. Oikein mukavaa että kyläläiset tekevät piristyksiä meille ohikulkijoille:) Kesällä veneessä on ollut kukkaistutuksia ja muistelen että joinakin muinakin pyhinä siinä on ollut aiheeseen sopiva kuvaelma.

Onnin kanssa tässä katsellaan ja kuunnellaan itsenäisyyspäivänä Katri-Helenan hienoa konserttia:) Tai siis jotkut kuuntelee .......

Täällä kovasti odotellaan edes vähän lunta maahan. Olisi niin mukavaa kun olisi valoisampaa ja Onnikin säästyisi melkein joka lenkin jälkeisiltä suihkuilta;)

Jos tykkää punaisesta.............

 

.................sitä olisi tässä yllin kyllin. Liekö vähän liikaakin:) No tehty mikä tehty.

Malli on Laundry Basket Birthday 2024 ja se tehtiin mysteerityönä. Blokkimalli ilmestyi kerran viikossa ja se oli oikein sopiva tahti. Hyvin ehti pysyä mukana. Sain kuitenkin työn valmiiksi vasta nyt kun välillä oli kaikenlaista muuta ommeltavaa:)

Marimekon kangaspaloista ompelin kaksi kehyskukkaroa ja yhden olkalaukun. Vanhasta kirjotusta liinasta oli jäänyt pari pientä palaa, toisesta tein kukkaron ja toinen odottaa mitä siitä tulisi.

 Kivasta retrokankaasta ompelin vielä kehysolkalaukun. Ajatuksena on ollut että saisin näitä vanhoja sekalaisia kehyksiä pois varastosta. Nyt sinne jäi vaan sellaiset joihin minulla on kaava valmiina. Näihin kehyksiin pyysin tilkkuopettaja-Katrilta apua kaavojen tekemiseen. Monella kurssilla kaavojen tekemistä on opetettu mutta en vaan luota itseeni että osaisin sellaiset tehdä.

Viime keskiviikon tilkkutyökurssilla oli aiheena joululahjapussit. Isompaan voi sujauttaa vaikka suklaalevyn ja pienempään esim.lahjakortin. Nyt en käyttänyt jouluisia kankaita vaikka niistäkin olisi tullut oikein kivat mutta ajattelin että näille olisi paremmin käyttöä ihan muulloinkin.

Opisto täyttää ensi vuonna 100 vuotta ja sinne järjestetään eri kurssien näyttelyä. Tilkkutyökurssilla ommellaan sinne myös oma osuutemme. Opettaja toivoi että työssä näkyisi pitsiä ja nappeja. Tässä omat versioni.

Juhannustaika-tilkkujännäri

 

Kesällä aloitettu, kukat käsin ommeltu Juhannustaika-tilkkujännäri on nyt valmis. Huh-huh, aika homma siinä olikin vaikka mukavaa ompelua se oli vaihteeksi. Kuumina kesäpäivinä oli helppo tehdä käsinompelua kun mitään muutakaan ei jaksanut puuhailla:)

Yhdistämiset ja tikkaukset jäivätkin sitten syksyyn.

Paljon erilaisia kukkia. Näihin sai hyvin käytettyä jämälaatikon paloja.

Taakse tietenkin nimilappu.

Onni tarkkailee kulkeeko kadulla ketään. Voi vähän haukkuakin jos tarve vaatii;)

Ihmissiskon ja hömppäkaverin luota tuotiin siellä ollut petini meille. Heillä käydessämme en malttanut siinä makoilla mutta kotona voi ottaa pienet nokoset:)

Piruetti, simpukka ja ruusu

 

Olipa viittä vaille etten aloittanut tällä Katrin piruetti-mallilla ompelemaan taas torkkupeittoa. Niitähän meillä on jo aika paljon etten sanoisi liikaakin, siis käyttämättömiä. Osa tietenkin käytössä mutta suurin osa kaapin hyllyllä. Sain puhuttua järkeä itselleni ja päädyin tekemään tyynyn. Kiva tuli siitäkin mutta isona pintana tämä malli olisi varmasti näyttänyt oikein hyvältä.

Simpukoita ommeltiin kevään kurssilla ja tein silloin niistä kaverilleni tyynyn. Kovasti kiinnosti silloin myös pienemmät simpukat ja teinkin ne valmiiksi kun oli tarkoitus ottaa ne Norjan reissulle mukaan ja kiinnittää ne käsinompeluna pussukan pinnalle. En ottanut simpukkaompelua kuitenkaan mukaani koska kesällä Katri järjesti Juhannustaika-tillkujännärin jossa ommeltiin käsin kukkablokkeja. Muutama blokki oli tekemättä siinä vaiheessa kun lähdettiin ja otinkin ne mukaani että saisin kaikki blokit ajoissa tehtyä.

Enpä enää viitsinytkään ommella näitä pikkusimpukoita käsin vaan surautin ne koneella kiinni. Ehkä olisi kannattanut ommella käsin, olisi tullut siistimpi. Nyt on kuitenkin uusi pieni olkalaukku käytössäni.

 

Ystäväni näki ruusukankaisen kukkaron josta kerroin edellisessä postauksessani ja hän ihastui kovin kankaaseen. Toivoi saavaansa tästä kankaasta olkalaukun ja avaimenperän. Onneksi kangasta oli sen verran jäljellä että sain sen riittämään, sitä jäi 10x10 cm pala;)

Syksy on lempivuodenaikani. Niin varmaan Onninkin:) No Onnille kelpaa kaikki vuodenajat kunhan pääsee ulos tepastelemaan. 

Tässä yhtenä päivänä lenkillä ollessamme jäin kuuntelemaan miten kiva rapina kuului kun Onni halusi juosta vaahteranlehtien seassa.

Syyskuun ompeluhommia

Tilkkutyökurssit alkoivat syyskuun alussa ja mukavia ompeluksia on taas opittu:)

Nämä valmistuivat Katrin Tekstiiliaarteet käyttötuotteeksi - viikonlopun etäkurssilla.

Vasemmanpuoleisen kopan seinät ovat anopin vanhan pöytäliinan kulmista leikatut palat. Oikeanpuoleinen koppa on kurssilla opetettu uusi tekniikka ommella kaarevia saumoja. Reunustin kopan vanhan lakanan reunalla johon oli nimikoitu miehen etu-ja sukunimen kirjaimet. Anopin vanhasta kaitaliinasta valmistui kassi jonka molemmat puolet ovat samanlaiset. 

Ysiblokkia ommeltiin varsinaisen kurssin ensimmäisellä kerralla. Suunnitelmissani oli ommella erilainen muunnos tästä blokkimallista näihin liinoihin mutta niistä olisi tullut liian suuret käyttökohteeseen joten oli muutettava suunnitelmaa ja päädyin tähän versioon.

Pengoin kukkaronkehyslaatikkoani kun teki mieli ommella joku pieni kukkaro. Löysin tämän ommeltavan kehyksen joka oli mielestäni sopiva tähän ruusukankaaseen. Kangaspala taas tuli vastaan laatikosta kun etsin jotain muita kankaita toiseen projektiin:) Laitoin kehyksen liimaamalla kiinni ja hyvin onnistui sekin. 

Leppäkerttukukkaron ompelin Katrilta saadun kaavan ja ohjeen mukaan. Mietinnässä on tehdä vielä toinen johon laittasin yksivärisen punaisen kankaan ja ompelisin siihen muutaman pienen mustan napin pisteiksi:)

Viime kerran kurssilla tehtiin tämä Kätkö-pussukka. Sen sisällä on toinen vetoketjupussi ja siitä juontaa nimi pussukalle. 

Tiesin jo heti alussa että tekisin tämän pussukan lahjaksi kummitytölleni joka täytti juuri 30v. Ja tietenkin Marimekon kankaasta koska hän siitä tykkää. Joskus aikoinaan olen ommellut keittiön verhon Marimekon Puutarhurin parhaat-kankaasta ja siitä oli jäänyt pala ylimääräistä. Käänsin ja väänsin kangasta että saisin siitä kauniimmat kohdat pussiin. Sankarin mielestä pussukka oli ihana:)  Hyvää niin ja minä tietenkin tyytyväinen:)

Kauniina syyspäivänä tehtiin pieni reissu tapaamaan Onnin kaveria Noomia ja isäntäväkeä:) Onnilla näyttää olevan jotain salaista asiaa kaverilleen:)

Toinen kaleidoskooppipeitto ja Norjan reissu

 

Vuonna 2022 olen ommellut musta-valko-harmaan kaleidoskooppipeiton ja annoin sen lahjaksi sinä vuonna ylioppilaaksi valmistuneelle nuorelle neidille:) Kuulin hiljattain että peitto on käytössä ja sekös lämmittää mieltäni:) Olin siis onnistunut!!:)

Viime syksynä Katrin kurssilla opeteltiin myös kaleidoskooppi-mallia. Tämä on vähän erilainen kuin tuo aiemmin valmistunut.

Siis vuosi vierähti ennenkuin peitto valmistui. Jotenkin oli koko ajan hankalaa tehdä tätä enkä osaa sanoa mistä se johtui. Mielestäni kankaat ovat oikein kauniita vaikka kumpikaan väri ei oikein olekaan "mun värejä". Itse ne kuitenkin valitsin ja sillä hetkellä tuntuivat hyviltä. Nyt peitto on kuitenkin valmis, jee!

Aikoinaan olin ostanut Marimekkokangaspaloja. Niitä myytiin silloin valmiiksi leikattuina paloina, olisikohan ollut 10x10 cm kokoisia. Myöhemmin olin ommellut ne yhdeksi pinnaksi mutta siitä tuli niin pieni että en keksinyt mitä sillä tekisin ja niin se jäi odottamaan parempaa aikaa. Yhtenä kauniina kesäpäivänä kun ulkona oli liian kuuma ja piti viettää aikaa sisällä viilennyksessä päätin että nyt siitä pinnasta teen jotakin. Aikani pohdin enkä keksinyt muuta niin kehyskukkaroita ja yksi vetoketjupussukka siitä syntyi:) 

Elokuun puolivälissä lähdimme neljännen kerran Pohjois-Norjan reissulle. Se aloitettiin pysähtymällä Kilpisjärvelle ja siellä kierrettiin perinteisesti Tshakaljärven lenkki. Joka kerta se on yhtä kaunis paikka.

Norjassa tehtiin Onnin kanssa aamulenkkejä kauniissa maisemissa:)

Olen ymmärtänyt että tämä keinupaikka on Skibotnin turistien kuvatuin paikka. Siihenhän me Onninkin kanssa tietenkin haluttiin;)

Lasarettmoen on nähtävyyspaikka Finnmarkissa aika lähellä suomen rajaa jos mennään Utsjoelta Norjaan.

Paikka on toiminut saksalaisten kenttäsairaalana. Sinne mentiin riippusillan yli ja sekös minua vähän mietitytti mutta ajattelin että jos Onnikin siitä uskaltaa yli mennä niin kyllä minäkin;) Saksalaiset polttivat paikan kun lähtivät sieltä pois ja paikalle jääneet tavarat ym.ovat nyt muistomerkkinä siitä ajasta. Vaikuttava paikka.

Mehmnin joulumuseossa oli sitten jouluista tavaraa niin paljon että kaikkea silmä ei pystynyt taltioimaan. Kiva paikka jossa museota pitävä mies selvitti joidenkin tavaroiden tarinaa.

Slettnes Fyr on maailman pohjoisin mantereella oleva majakka. Tämä oli yksi toivekohteeni ja pääsinpäs sinne:)

Näitä maisemia olisi jaksanut ihailla vaikka kuinka kauan mutta kotiinpäinkin oli lähdettävä.

Gamvikissa pysähdyimme katsomaan Reijo Kelan suunnittelemaa Norjan hiljainen kansa-teosta. Hänen samanlainen teoksensa on Suomussalmella. Siinäkin on pysähdytty muutaman kerran kun ohi on ajeltu.

Gamvikissa asuu 230 ihmistä ja tarkoitus oli ollut että joka asukkaasta olisi tehty oma hahmonsa mutta maaperä olikin ollut liian kovaa ja olivat saaneet tehtyä vain 130 turvepäätä.

Mielestäni tämä paikka oli kiva kuvauskohde Hukkapalat-peitolleni.

Kauniita paikkoja löytyy kyllä kotimaastakin ja nyt onkin mietitty että ensi vuonna taidetaan tehdä parin viikon kierros kotimaan nähtävyyksissä.

Tulin tähän odottamaan annostani:)