Mitäs ihmeteltävää.............

.............tässä nyt sitten on tuumaili koirakaverimme kun kuvasin juuri valmistunutta pikkupeittoa. Peiton kooksi muodostui tällä kertaa n.50 x 70cm. Kokohan on aina riippuvainen siitä minkä verran suuremmista töistä jääneitä tilkkuja on käytettävissä tekeillä olevaan työhön. Tähänkin työhön löytyi valmiiksi leikattuja sinisiä, punaisia ja valkoisia suikaleita, joita täytyi vielä tasoitella saman kokoisiksi. Keskustaneliöiksi löytyi kaapista pala sopivaa kangasta.










Kuvauksen jälkeen lähdettiin seitsemän kilometrin metsälenkille. Tosin koiran lenkki kertaantui kahdella ellei kolmellakin kun koko ajan sen piti tutkiskella ympäristöä. Vähän puhki taidetaan olla nyt molemmat, koirakin väsähti sohvalle:) Tykkään kovasti liikkua metsässä, siellä on rauhaisaa ja mukavaa katseltavaa. Ainoana haittana lenkkimaastossamme on hirvikärpäset parilla pätkällä. Nytkin oli verkkaritakin huppu päässäni mutta kotona suihkuun mennessä kampailin ainakin viisi kärpästä pois päästäni, yäk:( No, ensi kerralla pitää varautua vielä paremmin:)

Uusi lenkkeilykaveri

Tää kuljettaa meitä nyt ulkona melkein kolme viikkoa ja onhan siitä muutenkin seuraa:)
Kiva koira se on ja helppo on olla sen kanssa. Katellaan selvitäänkö kunnialla loppuun asti:)
Ompelukset jäävät nyt varmaankin kakkossijalle että saadaan hyvin hoidettua tämä pesti:)

Kukkakassi

Nyt oli vuorossa kukkasellisen kassin ompelu.

edestä ja takaa

yksityiskohtia

Syyskuu

Syyskuun ensimmäinen päivä alkoi aurinkoisena vapaapäivänä. Vuodenajoista syksy on minulle mieluisin. Olen joskus kuullut että siitä vuodenajasta ihminen pitää milloin on syntynyt, onko syy tuo vai mikä ????? Toki kesäkin on mukavaa aikaa, en vaan tykkää niin kuumasta kun nyt oli. Töissä on hankalaa ja kotona ei jaksa tehdä juuri mitään.
Aika iloisen oloisena näyttävät Inge Löökinkin mammat sen ottavan vastaan:) Yksi omanapuu on meilläkin ihan täynnä komeita omenia. En vaan ymmärrä mikä päähänpisto on ollut aikoinaan laittaa omenapuuksi puu joka tuottaa soseomenaa. Teen kyllä muutaman purkin sosetta, se on tosi hyvää, mutta mihin laitan sen määrän sosetta joka koko puusta tulisi:)
Huomenna meille on tulossa naapurin koira kolmeksi viikoksi hoitoon. Kaksi täyteen kirjoitettua paperia saatiin jo hoito-ohjeiksi ja niitä on innolla opiskeltu:) Eiköhän tuosta kuitenkin selvitä:) Onhan meillä koiria ennenkin käynyt, ei se aivan uusi asia ole, mutta näin pitkää aikaa ei ole yhtäjaksoisesti ollut.

Vain pieni keskospeitto.................

........valmistui viikonlopun vapailla. Taustaksi löytyi kangasvarastosta lastenaiheinen kangas. Enpä tuota muistanut enää olevankaan.

Lauantaina iltasella lähdimme lenkille. Tavallisesti astumme kotiovesta ulos ja hyvät lenkkeilymaastot ovat edessä. Halusin tällä kertaa nähdä jotain muuta maisemaa kuin nämä tuhanteen kertaan kolutut lähipolut. Suuntasimme autolla paikalle jossa suunnistajat hiljattain hakivat rastejaan. Olin varannut hyvän reittikartan johon oli merkitty muutamia eri pituisia lenkkejä. Kello oli puoli seitsemän illalla kun tartuimme sauvoihin ja olin laskenut että noin tunti menisi valitsemamme reitin kulkemiseen. Matka sujui mukavasti kunnes viimeisen käännöksen kohdalla piti miettiä jonkin aikaa että oikea suunta löytyisi. Kuten arvata saattaa valisemamme suunta oli väärä. Ei auttanut kuin pistellä eteenpäin, vähän hermostutti kun mieheni ilmoitti että nyt hän ei oikein tiedä ollaanko oikeassa suunnassa. Yleensä olen luottanut hänen suuntavaistoonsa, hän kun tarkkailee auringon laskua ym.päätellessän ilmansuuntia. Hetken kuluttua kuitenkin kuulimme auton ääntä ja niin voimme huokaista että isomman tien lähellä ollaan. Jossain vaiheessa tuli mieleen takaisinpäin kääntyminen mutta samalla katsoin kelloa ja se näytti melkein kahdeksaa joten arvelin että pimeän aikakin lähenee varsinkin jos taas kävelisimme harhaan. Siis jatkoimme eteenpäin. Pääsimme autotielle mutta siitäkin oli vielä aika pitkä matka auton luo lähtöpisteeseen. Lenkin pituudeksi tulikin yli kaksi tuntia ja hyvin tuonkin jaksoi kulkea.
Sunnuntain olimme auttamassa kihlapariamme remonttihommissa. Ompelukone sai myös pitää välillä viikonloppuvapaata.

Dear Jane B 2 ja B3

Pari pikkutyötä - joskaan ei helpompitöisiä - väillä. Kassihullutuskin jatkuu............;)

Miehen työ

Tuoreen kihlaparimme asuinpaikan tienvieressä on ollut huonokuntoinen postilaatikkoteline kolmelle postilaatikolle pitkän aikaa. Kun olemme ajaneet siitä ohi mieheni on useasti sanonut että hän kyllä rakentaa uuden telineen ja tällainen - mielestäni aika mukavan näköinen - siitä tuli. Mutta, sitten tulee se mutta mikä rupesi vähän harmittamaan......kerrottuamme että olemme tuomassa uutta telinettä viikonloppuna paikalleen saimme kuulla että juuri edellisenä päivänä samaan kohteeseen joku olikin ehtinyt jo pystyttää uuden vastaavanlaisen. Että miten voi sattua, vanha rumilus on ollut paikallaan jo yli vuoden ja nyt sitten yhtäkkiä uudet valmistuneet osuvat samalle viikolle:(
Nyt pitääkin miettiä mikä on tämän kohtalo. Suunniteltuun paikkaan sitä ei tietenkään voi enää viedä:(