Frolic - mysteeri

Vuosi sitten tein Bonnie Hunterin Good Fortune-mysteerin. Uuden Frolic-mysteerin ohjeita ilmestyi  viime vuoden lopulla vähän ennen joulua. Kovasti pohdin silloin lähdenkö mukaan ompelemaan tätä työtä mutta kun näin kangasesittelyn niin innostuin koska varastoistani näytti löytyvän sopivia kankaita tähän mysteeriin. Mietiskelin liittymistä niin kauan että en ehtinyt enää PeeKaa:n Paulan luotsaamaan ryhmään. Viime kerralla olin ryhmässä ja sieltä sai matkan varrella monta hyvää ohjetta etenemiseen ompelussa, nyt oli selvittävä omin neuvoin;)

 Tällä kertaa tyydyin tekemään vain puolet ohjeissa annettujen palojen määrästä. Paljon niitäkin kyllä oli;) Good Fortunessa laskin määrät ja järjestin pienen arvauskilpailun mutta nyt en laskenut montako palaa työhön piti ommella. 

Kankaiden värit näkyy tässä oikeanlaisina.

Seuraavaksi on vuorossa vanun ja takakankaan laittaminen ja tikkaus. Siinäpä on taas hetkeksi miettimistä miten sen tekisi:)
Torkkueiton koko on n. 150 x 180 cm.

Bargello-pussukka

Bargello-kaitaliinasta jäi muutama suikalepala. Niistä ompelin pussukan:) En halunnut jättää paloja lojumaan laatikkoon ja odottamaan tulevaa enkä malttanut poiskaan heittää.

Pussukan korkeus on 18 cm, leveys 23 cm ja pohja 7 cm.

Joulupukki toi mulle kivoja nimikointiin tarkoitettuja nahkaisia merkkejä. Vetoketjun päätyyn kiinnitin niistä yhden. Paketissa oli valkoisia ja ruskeita merkkejä myös isompiakin kuin tämä. Niitä tullaan varmaankin näkemään jatkossa ompelutöissäni. Samanlainen kuva on myös blogini tunnuksena sivugadgetissa.

Täytyypä yrittää olla tänä vuonnakin kiltti jos sitten jouluna saisi taas jotain yhtä mukavaa;)

Selaisin yhtenä päivänä puhelinta kun Onni oli vieressäni ja päätti että nytpä hän ottaa itsestään selfien:)

Bargello-kaitaliina

Tämän vuoden tilkkutyökurssi aloitettiin opettelemalla bargello-tekniikkaa. Mikäs sen mukavampaa, kiva ja monipuolinen tekniikka se onkin.

Työn kankaat ovat Tilkkutarhasta.
Liinan koko on 40 x 125 cm.

Kaitaliinan ompelulla oli hyvä aloittaa. Bargellon idea oli helppo ymmärtää ja perusversio valmistui nopeasti. Olen joskus Päivölässä Sannan kurssilla tehnyt kansion päällisen samalla tekniikalla mutta asia on päässyt jo vähän unohtumaan.
Nettiä selaillessa olen törmännyt bargellotekniikalla valmistettuihin toinen toistaan kauniinpiin töihin. Vaikeahan tuo tekniikka ei ole mutta värit pitää osata valita hyvin että kuviot tulevat sopivasti esiin. Yksi ajatus tällä systeemillä tehtynä jäi muhimaan mutta katsotaan nyt ehdinkö toteuttaa. Katri kertoi kevään tulevista aiheista ja siellä tuntui olevan monta mielenkiitoista ideaa:)

Maaritin salaisuustyön pinta

Salaisuustyön pinta on nyt valmis:) Eikä loppusuora häämötä vielä lähimainkaan.

Värit ovat kyllä vähän kirkkaammat mitä tämä kuva näyttää. Edellisessä postauksessa olen kuvannut työn "studiossani" jossa on parempi valo ja värit näyttävät oikeilta.
Reunakaitaleeksi valitsin saman turkoosin kankaan jota olen käyttänyt työssä muutenkin. Lisäsin siihen kolmiot jatkamaan valkoista kuviota jotta ne eivät loppuisi kesken reunassa;)

Seuraavaksi olisi pohdittavana tikkaus. Kaksi vaihtoehtoa on mielessäni, niitä nyt mietin ja teen hetken jotain muuta jos ajatus paremmin selkenisi.

Oma työnsä tässä on ollut mutta on kyllä ollut mielekästäkin:) Pintakuviot ovat tosi kauniit. Hienon salaisuuden Maarit on meille keksinyt! Tähän asti olen melko tyytyväinen. Miten onnistun tikkaamisessa jää sitten nähtäväksi.

Maaritin salaisuustyö, osa 4

Olisikohan kannattanut olla vähän fiksumpi.

Lihakaupan paperin avulla tehtynä olisin päässyt paljon helpommalla ja työ olisi jo paljon pidemmällä. Nyt ollaan kuitenkin tässä. 

Papereita repiessäni käännän työn aina välillä oikein päin ja katselen kivaa näkymää hetken ja taas jaksan repiä, repiä repiä.... Tässä minulle tulee monesti mielleyhtymä kun aikoinaan revin eteisen seinästä tapeettia kynnen kokoisina paloina. Vanha tapeetti oli kiinnitetty jonkinlaisella liimalla!! Tilkkutyön papereita repiessä saa sentään seistä lattialla mutta tapeettia repiessä piti seistä tikkailla. Jotain positiivista sentään:):)

Ajatuksena oli että tätä paperitekniikkaa käyttämällä työstä tulisi todella siisti. Aika hyvä tulikin mutta kyllä siellä niitä hutejakin näyttää olevan kun tarkkaan katsoo. Olkoon, en sitten katso niin tarkkaan:) ja niinkuin joku sanoisi; tulee elävämpi pinta:)

Onni sai joulupukin pussista ihmisveljen kumipuusta valmistaman ruokailualustan. Hyvin näyttää ruokailu siitäkin onnistuvan.

Sugaridoo - mysteeri, row#1 On Point

Pyhien jälkeen päästiin taas ompelujen pariin:)

Sugaridoo-mysteeri valmistuu hitaasti ja lopputulos nähdään vasta vuoden päästä. Toisaalta hyvä juttu! Ei ole kiirettä ja samalla voi ommella paljon muita töitä.
Mysteerin rivi 1 tehtiin paperitekniikalla. Käytin tällä kertaa lihakaupan paperia ja tällä systeemillä ompelu on kyllä tosi kätevää. Vaikka kyllä siinä vähän kestikin kun tein osan rivistä kahteen kertaan. Ensin leikkasin ihan vähän liian pieniä paloja ommeltavaksi. Ne olisivat juuri ja juuri riittäneet mutta tykkäsin kuitenkin että palojen pitää tulla reilusti yli pitkältä sivulta että on siistimmän näköinen kun leikataan suoraksi. "Harjoituspalat" käytän joskus johonkin, ehkä:)

Ennen joulua ilmestyi uusi Tilkkulehti ja siinä olevaa Maaritin mysteerin viimeistä osaa oli tehtävä sen verran että pääsin näkemään minkälainen valitsemistani kankaista on tulossa. Näytää aika kivalta ainakin omasta mielestäni;)

Bonnie Hunterin mysteerin tein viime vuonna ja olin ajatellut että nyt joulun alla ilmestyvään Frolic-mysteeriin en lähtisi mukaan. Kuitenkin  valitsin siihen kankaat varastostani ja muutaman osan siihen ompelin. Jatkanko, sitä vielä pohdin:) 

Tiina Kovalaine kyseli kiinnostusta Facebookin Tilkuista asiaa-ryhmässä kiinnostusta Lämpötilapeiton valmistamiseen ja siihenkös taas innostuin!:) Tiina kertoo tarkemmin asiasta blogissaan Käsityöläinen unelmissaan