perjantai 10. tammikuuta 2014

Vanha kirjoituskone


Ompelukone surrailee hiljakselleen mutta valmista se ei saa aikaiseksi:)

Siis nyt ei ole mitään kirjoitettavaa ompelutöistä paitsi että aina kun hiukankin ehdin niin yritän saada BOM 2013 valmiiksi. Viikonloppuna olen palkkatyössä joten ompelus ei edisty mihinkään. Kun sen saan valmiiksi niin vielä on valmistettava parisängyn peitto. Piirroksen olen siihen tehnyt jo valmiiksi mutta kankaita en ole uskaltanut leikata. Pitää vielä pähkäillä suunnitelman kassa. Peiton kun saan valmiiksi -toivottavasti ennen kevättä- niin sitten pääsen uusien kirjojeni ja jo aloitetun kaarevareunaisten blokkien pariin.



Jokkemaa-blogissa oli syksyllä tarinaa vanhoista kirjoituskoneista. Samoihin aikoihin siivoilin ulkovarastoamme ja löysin oman vanhan Olivetti Valentine-koneeni. Muistot palasivat mieleen:)
Olen ostanut koneen aika kauan sitten, siis kun olin vielä nuori neitonen:) Menin silloin konekirjoituskurssille ihan huvin vuoksi. Muistan kun ajattelin että kun ei muutakaan mielekästä tekemistä ollut ja näin lehdessä kurssi-ilmoituksen niin sinne vaan:) Enpä arvannut silloin että kurssista olisi hyötyä vielä tänäkin päivänä. Muutama päivä sitten työkaverini totesi että sinäpä kirjoitat nopeasti koneella. Samalla sain muistella menneitä ja kertoa tarinan miksi kirjoitus onnistuu vieläkin aika hyvin vaikka ammattini ei olekaan koneella kirjoittaminen vaikka sitäkin melko paljon pitää tehdä:). Siis, mikä on kerran opittu sitä ei vaan unohda)

11 kommenttia:

  1. Hei, olipa kiva lukea, että sinäkin opettelit konekirjoituksen sattumalta! Itse opettelin konekirjoitusta LAPSENA, olin ehkä 8- tai 9-vuotias ja isoveljen tyttöystävä opiskeli kauppaoppilaitoksessa. Kiinnostuin hänen sormiharjoituksistaan ja myöhemmin perin häneltä konekirjoitusoppaan, josta opettelin 10-sormijärjestelmän. En silloin olisi uskonut, että oppi olisi niin hyödyllinen kuin nyt on! Tarvitsen taitoa joka päivä.

    Eikö ole toisaalta kummallista, ettei tietotyöläisille taideta opettaa 10-sormijärjestelmää, vaikka siitä olisi kauheasti hyötyä? Tai ehkä jossain opetetaankin - minulle vain ei ole ikinä osunut eteen.

    Ihana herkkupala tuo kirjoituskoneesi! Kaunis ja söpö!

    VastaaPoista
  2. Meillä on samanlainen punainen Valentine, oikeastaan se on peräisin miehen nuoruudesta, siis ajalta, jolloin tietokoneet eivät olleet peruskapineita. Vuosia sitten olisin vienyt sen jo kierrätykseen, mutta mies ei antanut. 10-sormijärjestelmää olen harjoitellut minäkin, ja ihan koulussa, ehkä n. 14-vuotiaana. Olen ihmetellyt samaa kuin Tilkunviilaaja,onko 10-sormijärjestelmä ihan historiaa? Jossain lapsen lukkarissa joskus kymmenen vuotta sitten oli näppäilytaito - lieneekö ollut samasta asiasta kyse?

    VastaaPoista
  3. Hyvä design on aina hyvää designia. Hienon näköinen tuo Olivetti edelleenkin. Tyylikkyys on yhä tallella. Kävin itse konekirjoituskurssin lukiolaisena. Kyllä taitoa on tarvittu ja paljon vuosien mittaan. Nyt kädet ovat kirjoittamisesta loppuun kuluneet.

    VastaaPoista
  4. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  5. Yhdistääköhän tilkkuilijoita kymmensormijärjestelmän hallinta: minäkin sen aikanaan ensin peruskoulussa opettelin, ja kieli-instituutissa oli vielä pakko oppeja lisätä. Mutta katunut en ole, pidin näpyttelystä, ja taito helpottaa sekä leipätyötä että tätä bloggausharrastusta :)

    VastaaPoista
  6. Onpa nostalgisen näköinen kirjoituskone, minäkin olen joskus opetellut koulunpenkillä 10-sormijärjestelmällä kirjoittamaan!

    VastaaPoista
  7. Aivan ihana punainen! Prinssipuolisolla oli nuorena Olivetti mutta ruskea väriltään. Sillä minä yritin, mutta esikoistyttäremme tiputti koneen työhuoneen ikkunasta ja koneesta tuli vinoneliö. Kauppaopistossa opiskeltiin tosissamme 10-sormijärjestelmä ja se on pääkopassa. Niinhän soittajillakin on nappulahaitarin näppäimistö päänsä sisässä "kovalevyllä".
    Hauska muuten, että lempparikirjailijani Hirvisaari kirjoittaa valtavan paksuja kirjoja systeemillä kaksi kirjoittaa ja kahdeksan hakee.... Hämmästelin sitä pari viikkoa sitten kun hänestä oli tv-ohjelmaa.

    VastaaPoista
  8. Nostalgiaa, nostalgiaa. Ihana punainen kone. Minäkin kävin konekirjoituskoulun melkein 50-v. sitten ja aina on ollut tarpeen sekin oppi. Nykyäänkin taito käytössä näin eläkkeellä.
    Kirjoituskokeessa oli hassuinta se etten saanut yhtään virhettä aikaiseksi, sitä ihmettelen vieläkin.

    Nykylapsille tuo laite on ihan ihmeellinen, se kun tulostaa yhtä aikaa ;D

    VastaaPoista
  9. Kiitos mukavista kommenteista ja tarinoista "kolleegoilta", niitä on mielenkiintoista lukea:)

    VastaaPoista
  10. Kiva lukea juttuasi. Itsekin kävin joskus kansalaisopistossa konekirjoituskurssilla ja tosiaan ei se turhaan mennyt, kyllä aivoihin jäi se kymmensormijärjestelmä, mistä on hyötyä vieläkin paljon.

    VastaaPoista
  11. Konekirjoituksesta on muistona sormien nivelrikot, kyllä konetta sen verran on tullut hakattua. Tarpeen on ollut 10-sormijärjestelmä myös läppärissä.

    VastaaPoista